Pienen karanteenikirjakerhon loppukesä kiihtyy Kari Hotakaisen seurassa. Romaani nimeltä Tarina (Siltala) on tietysti antoisaa räävittävää kertomuskriittiselle kirjallisuuspodcastille. Se kertoo tarinoita (ja toistaa tarinoita joita ihmiset kertovat itsestään) todella suuren rakennemuutoksen läpikäyneestä maasta, missä maaseutu on muuttunut Virkistysalueeksi ja sen tarpeettomat asukkaat pakkomuuttaneet Kaupunkiin, missä he taistelevat mm. asunnoista "tarinatalouden" keinoin.

Tarina on hauskaa luettavaa, siinä mm. Muumipeikko brändää supikoiraa, mutta sen herättämistä tunteista päällimmäisin on levottomuus ja huoli. Kirjan rytmi on hengästyttävä. Kari Hotakainen kertoo, miten hyviä työvälineitä henkilökohtainen suru, raivo ja kostonhimo ovat kirjailijalle. Kostonhimo ulottuu niin median tapaan puhua maalaisista kuin lipeviin kulttuuri-ja mediapersooniin. Miten kosto ja raivo taas muuttuvat proosaksi?

Tarinan voi lukea yhetiskunnallisena romaanina (ainakin Torikka luki sen niin), mutta sen yhteiskunnallisuus syntyi kirjoittamisen aikana, osin yllätyksenä Hotakaisellekin. Ja lopputulos herätti ensimmäistä kertaa hämmennystä Hotakaisen pitkäaikaisessa kustantajassa Touko Siltalassakin. Meneekö kirjailijalla vähän liian lujaa, ja mihin suuntaan?

HUOM. Aikamme korkeammat voimat/ vihamielisen tason kyberhyökkäys tai sitten ihan vaan pätkivä wlan katkaisi keskustelun ennen aikojaan. Pieni karanteenikirjakerho pahoittelee, mutta ehdottaa että luet Tarinan itse ja käyt keskustelun loppuun tekstin kanssa.

Kari Hotakaisen kuva Laura Malmivaara/Siltala

Tämän podcast-jakson tarjoaa Kustannusosakeyhtiö Siltala

Osta Tarina

https://www.siltalapublishing.fi/?s=kari+hotakainen+tarina