Hyvä ja huono kirjoittaminen ovat luonnehdintoja, joita käytämme aika huolettomasti. Harvemmin pysähdymme miettimään, mitä niillä oikeastaan tarkoitamme.

Kun sanomme, että jokin kirja on hyvä, viittaammeko kieleen, rakenteeseen, ajatuksiin, vaikutukseen – vai siihen, miltä lukukokemus tuntui? Ja jos sanomme kirjaa huonoksi, tarkoitammeko teknistä heikkoutta, ideologista vierautta vai vain sitä, ettei se puhutellut meitä?

Kirjallisuudesta puhutaan makuasiana, mutta samalla oletamme, että jotkut teokset ovat toisia parempia. Onko kirjallinen arvo yksilöllinen kokemus vai jonkinlainen kulttuurinen sopimus? Ja jos se on sopimus, kuka sitä ylläpitää?

Tekninen taito on helpointa arvioida, mutta sekään ei vielä ratkaise kaikkea. Vaikutus ja esteettinen laatu eivät aina kulje yhdessä. On teoksia, jotka ovat muovanneet ajattelua ilman että niitä luetaan kauneuden vuoksi ja toisaalta mestarillisia kirjoja, joiden vaikutus on jäänyt vähäiseksi.

Tässä jaksossa emme hae lopullista määritelmää, vaan yritämme tarkastella näitä kysymyksiä eri suunnista. Miten kustantaminen vaikuttaa siihen, mitä pidämme hyvänä? Voiko huonosti kirjoitettu teos olla historiallisesti merkittävä? Ja miksi osa aikansa suurista kirjoista unohtuu nopeasti?