Inka ja Anton kuuntelivat selittämätöntä nostalgiaa aiheuttavan albumin, jonka äänimaailma on sekoitus kitsch-syntikoita, säröisiä kitaroita ja heinäsirkkojen siritystä. Anton puhuu Inkan päälle, Inka puhuu Jason Lytlen päälle, kukaan ei kuuntele ketään, olemme siis oiva esimerkki ihmiskunnan nykytilasta. Ensi kerralla Brainiacia.