Päättämättömyys vaivaa, joten putsaamme yöpöydän maaliskuussa luetuista kirjoista. Käsittelyssä muun muassa Saara Turusen Sivuhenkilö, Jani Toivolan Kirja tytölleni sekä Jessa Crispinin Why I am not a feminist – a Feminist Manifesto – ja erityisesti puhumme surukirjallisuudesta.

Crispin käskee meitä feministejä murskaamaan patriarkaatin eikä pönkittämään sitä, Saara Turusen Sivuhenkilö on tarpeellinen kuvaus macho-Suomesta ja sisäistetystä naisvihasta, Jani Toivolan kirja taa todistaa, että hoiva kuuluu myös miehille.

Ja koska on kevät, puhumme jälleen kuolemasta: Max Porterin kirja Surulla on sulkapeite näyttää, miten nauru voi auttaa myös kuoleman käsittelyssä, Carolina Setterwallin Låt oss hoppas på det bästa on kuvaus rakkaudesta, surusta, syyllisyydestä. Sen sijaan Naja Marie Aidtin Jos kuolema on vienyt sinulta jotain anna se takaisin – Carlin kirja on hurja, ruumiillinen ja runollinen kuvaus menetyksistä kauheimmasta.

Lisäksi Emma González, Naomi Wadleer ja muut nuoret ja lapset saavat meidät herkistymään, summaamme Nobel-voittaja Svetlana Aleksijevitsin ajatuksia Putinin voitosta sekä avaudumme varhaisteini-idolistamme Gorbatshovista.