Sanoittaja Aulikki Oksanen on kirjoittanut laululyriikkaa seitsemällä vuosikymmenellä. Teoston Säv.San.Sov. -podcastissa hän lausuu yhden tunnetuimmista sävelletyistä runoistaan.

Kun Aulikki Oksanen oli 5-vuotias, vanhemmat olivat lähdössä kylään ja kehottivat Aulikkia lähtemään heti mukaan. Tämä vastasi, että ei voi lähteä, koska runo on kesken. Vanhemmat odottivat, kunnes runo valmistui. Oksanen muistaa tämän 76 vuotta myöhemmin taiteilijakodissaan Helsingin Vuosaaressa.

”Koin, että minulla on oikeus kirjoittaa.”

Vanhempien kannustus ja rakkaus ovat mahdollistaneet ainutlaatuisen taiteilijauran. Oksanen kokee, että varhain saatu tuki kantaa edelleen. Jo vähän yli 20-vuotiaana Oksanen oli palkittu esikoiskirjastaan, hän oli näytellyt pääosaa Lapulaismorsian-elokuvassa, ollut mukana Ylioppilasteatterin Lapualaisooppera-esityksessä sekä alkanut kirjoittaa runoja sävellettäväksi. Niistä monista tuli Love Recordsin julkaisuina suomalaisten 1960-lukua määrittäviä klassikkolauluja.

”1960-luku oli elämäni dynaamisin ja hehkuvin vuosikymmen.”

Oksanen kiteyttää, että hänen sukupolvensa kansainväliseen liikehdintään ja aiemman maailmanmallin kyseenalaistamiseen vaikutti ennen kaikkea Vietnamin sota. Se herätti kysymään, miksi.

”Joihinkin asioihin saatiin vastaus, joistakin on ajankohtaista kysyä sitä edelleen.”

Oksasen laululyriikassa on sekä konkreettisia, yhteiskunnallisia teoksia, kuten esimerkiksi 1960-luvun naisten tiukan aborttioikeuden inspiroima Tehkää jotain Johannalle!. Näiden vastapainoksi on sellaisia ikivihreitä, kielikuvilla lastattuja rakkaustekstejä kuin Sinua sinua rakastan sekä Puhu minulle rakkaudesta.

Oksanen ei kuitenkaan tee eroa kahden tyylilajin kesken. Ne molemmat ovat syntyneet samassa päässä, ja toteaa myös kaikkien ihmisten elävän yhteiskunnallisten ilmiöiden keskellä ja kokevan silti henkilökohtaisia tunnemyrskyjä, rakkautta ja pettymyksiä.

”Kirjoitan kaikista niistä aiheista, joista mun sielu päättää kirjoittaa.”

Oksanen on kertonut Sinua, sinua rakastan -tekstin syntyneen ulkomaanmatkalla rakastetun, ohjaaja Mikko Niskasen kanssa. Hänestä on taiteilijalle ilmiselvä lähtökohta, että tämä uskaltaa olla rehellinen ja avoin ja kirjoittaa tunteensa – muutenhan ne jäävät ilmaisematta.

”Kyllähän se runoilijalta vaatii rohkeutta, että ilmaisee omat tunteensa. Runo valitsee kirjoitusprosessissa, onko se laulullinen vai lähestyykö se proosaa.”

Oksasen työmetodit ovat vaihdelleet. Pääasiassa hänen kirjoittamiaan runoja on sävelletty, mutta kokemusta on myös päinvastaisesta työjärjestyksestä. Esimerkiksi Sibeliusta säveltäessään Oksanen teki tarkkaa käsityötä kuin räätäli ja käytti yhden kuukauden sanoituksen tekemiseen.

”Miten voi tehdä kuninkaalle takin, joka ei kinnaa kainaloista?”

Haastattelijana musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen.