Tässä #yzcast -podcastin jaksossa projektipäälliköt Hilkka Heikkilä ja Mirva Leppälä JAMK:lta keskustelevat yhdessä säveltäjä, kirjailija ja futuristi Perttu Pölösen kanssa johtamisesta.

Johtaminen on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Merkityksellisyys viekin yhä voimakkaammin nuoria eteenpäin. Siispä nykyisin ei välttämättä enää mennä suoraan titteleitä kohti, vaan oppimisen mahdollisuutta kohti, joka toki vaatii myös ahkeruutta ja rohkeutta. Se voi olla myös vapauttavaa, kun ei tarvitse tietää tai päättää miksi isona haluaa – uskaltaa sen sijaan heittäytyä maailman vietäväksi.

Nykyiset nuoret sukupolvet ovat kenties ensimmäisiä sukupolvia, jotka myös voivat vahvemmin miettiä merkityksellisyyttä. Tällöin mietitään paljon sitä, että miten oma persoona sopii kuhunkin työhön tai kuinka voisi itseä kehittää, jotta sopisi paremmin. Johtaja voi auttaa siinä eli sen tunnistamisessa ovatko nuoren persoona ja työtehtävä sopusoinnussa keskenään. Nuoret kasvaneet myös siihen, että heihin on koko ajan pyritty vaikuttamaaan (erityisesti sosiaalinen media). Tätä kautta nuoret ovatkin oppineet tunnistamaan nopeasti epäaitoutta ja epärehellisyyttä. Osin siksikin nuorilla rima on usein korkealla, ja he aidosti kaipaavat aitoutta ja autenttisuutta.

Nykyisessä hektisessä elämässä työntekijöinäkin mennään usein kivoja, nopeita ratkaisuja kohti. Kuitenkin pitää oppia myös sitoutumaan ja olemaan pitkäjänteinen ja kärsivällinen, sillä niitä tarvitaan aina, jos haluaa aidosti saavuttaa jotain. Johtaja voisi auttaa tätä kertomalla omasta työelämänsä kehityksestä ja siitä, kuinka johtajan oma työura on vaatinut sitoutumista ja kärsivällisyyttä. Tärkeä siis avoimesti kertoa siitä, että työelämä vaatii sitoutumista tekemiseen ja omaankin kasvuun. Toki tärkeä jokaisen on tärkeä oppia kertomaan mitä työltä itse odottaa tai mitä voisi haluta. Jos haluaa ”jotain vaan”, niin myös saa ”jotain vaan”.

Osaamisen määrittelemisessä ja sanoittamisessa voisi auttaa se, että määrittelee itseään enempi taitojen kuin työtehtävien tai työnimikkeiden kautta. Tämä toisi myös joustavuutta, jos tulee muutoksia työtilanteessa. Voi esimerkiksi tunnistaa itsessään selkeyttäjän tai kirkastajan, jota taitoa tarvitaan lähes kaikissa työtehtävissä. Voitaisiinkin puhua taitotitteleistä mihin löytyykin ajatuksia Pölösen Tulevaisuuden identiteetit -kirjassa, joka julkaistaan 12.11.2020. Monipuolinen tekeminen ja rönsyilylle vaikuttava työhistoria voikin olla todella hyvä investointi, sillä se silloin kun kaikki munat eivät ole samassa korissa.

Jos johtaja voi auttaa työntekijää löytämään intohimonsa ja vahvistaa itsetuntoa, niin se riittää jo pitkälle. Itseänsä johtamalla työntekijä sitten voi päästä kohti tehtäviä, jotka ovat sopivia. Tarvitaankin vastuunottoa juuri itsensä johtamista, mutta toki siihenkin tarvitaan apua. Mutta toki vain kokeilemalla voi kehittyä. Kokeilemisiin onkin hyvä johtajan rohkaista työntekijöitä. Ei myöskään kannata ottaa itseään liian vakavasti: kaikesta selviää häpeällä!

Teknologia kehittyy varmasti tulevaisuudessa vielä lisää, mutta samalla korostuu inhimillisyyden tarve sen vastapainona. Aikoinaan maanviljelysvallankumouksen aikaan tarvittiin fyysistä voimaa ja kestävyyttä, jolloin tarvittiin myös fyysistä johtajuutta. Sen jälkeen teollisuusvallankumouksessa siirryttiin tehtaisiin, jolloin korostui tiedon merkitys ja asiantunteva johtajuus. Nyt ollaan menossa kohti inhimillistä vallankumousta, missä johtajuudelta tarvitaan ennen kaikkea sydäntä; empatiaa ja inhimillisyyttä, koska koneet säilyttävät tiedon ja analysoivat. Olennaista onkin, että mitä sellaista saan johtajalta mitä en saa googlesta? Eli missä asioissa johtaja voi päihittää koneen?

Teksti: Mirva Leppälä

Litteroinnit: https://bit.ly/3lH5NMn