Paholainen pukeutuu hijabiin. Näin totesi kenialainen aktivisti Boniface Mwangi Tansanian vaalipäivänä pari viikkoa sitten. Kun Tansania sai ensimmäisen naispresidenttinsä vuonna 2021, ilmassa oli runsaasti optimismia. Samia Suluhu Hassan lunastikin odotukset alussa, ja vapautti esimerkiksi poliittisia vankeja. Vähitellen presidentin otteet kuitenkin muuttuivat yhä itsevaltaisemmiksi, ja tuoreimmat vaalit olivat jo suoranainen demokratian irvikuva. Mitä Suomenkin kehitysyhteistyön lempilapselle oikein tapahtui? Ja mikä on Kiinan rooli siinä, että Tansania luisuu yhä kovempaa vauhtia kohti suoranaista diktatuuria?