Pasin kirjoittama novelli vastentahtoisen bussimatkustajan viimeisistä hetkistä.

"Ikkunat pisaroilla, ne vaeltavat edestakaisin. Eivät löydä paikkaansa, putoavat asfalttiin tai sulautuvat muihin. Katuvalojen tasainen syke sattuu aika ajoin sydämeni tahtiin. Tien reunaviivat kertovat ympäröivästä pimeydestä, ojasta, joka jatkuu niin pitkälle kuin jaksan yksinäisyyttä tuntea.

Kuljettajan keinuva päälaki välähtelee katuvalojen tahtiin. Pysähdymme, ajatukseni eivät. Laatikot leijuvat ikkunassa, sitten ne kärrätään pois, sisälle tummaan taloon.  Ovesta tihkuva sateen tuoksu saa minut muistamaan aamun kasteen. Eikä vielä ole edes yö. Louksuttava moottori hörppää lisää dieseliä. Sadepisarat leviävät haaroittuviksi suoniksi. Pimeä asema jää taakse..."

Kuuntele, niin tiedät, miten siinä käy!