Poliisit tutkivat erikoisia silminnäkijähavaintoja, Hannelen muistikirjan yhteystietoja ja suorittavat kymmenittäin kuulusteluja. Osa johdattaa oikeaan suuntaan, osa ei. Rikostutkintaa haittasivat huhut ja väärät muistot. Samaan aikaan omaiset kääntyvät selvännäkijän puoleen. Poliisi ei aluksi epäillyt rikosta, mutta omaiset olivat varmoja, että Hannele ei olisi mennyt veteen omaehtoisesti. Yksi asia on varma: Hannele pelkäsi pimeää ja vettä.

Kolmannessa jaksossa kysytään, kuinka monta virhettä tutkintaan voi mahtua, ennen kuin totuus katoaa lopullisesti?