Liberalismin ja demokratian katsotaan usein kulkevan käsi kädessä. Trumpin valinta, Brexit ja autoritaarisuuden nousu kertovat siitä, että uhattuna on nimenomaan liberaali demokratia.

Liberalismin suhde demokratiaan ja politiikkaan on kuitenkin aina ollut hankala. Vaikka liberalismi pyrkii vapauttamaan ihmisiä demokratian piiriin ja lisäämään näiden autonomiaa, saattaa demokratia liian pitkälle mennessään uhata liberaalia järjestystä. Lisääntyvät poliittiset oikeudet ovat perinteisesti tuottaneet ongelmia liberalismille: monet liberaalit ajattelijat ovat syyttäneet esimerkiksi historian syvistä talouskriiseistä demokraattista politiikkaa, jonka on katsottu tuottaneen "järjettömiä" lopputulemia.

Liberalismi joutuu näin alati painimaan oman demokraattisen dilemmansa kansa: mitä sitten, kun demokratia tuottaa ei-liberaalia politiikkaa? Liberaalissa ajattelussa tähän on usein vastattu sulkemalla osa politiikasta demokraattisen päätöksenteon ja poliittisen debatin ulkopuolelle. Näin on tehty esimerkiksi Euroopassa, missä EU ja Euroopan talous- ja rahaliitto EMU taloussääntöineen ovat lukinneet ison osan talouspolitiikasta demokratian ulottumattomiin liberaalin talousjärjestyksen nimissä.

Poliittinen talous -podcastin ensimmäisen tuotantokauden viimeisessä jaksossa mietitään liberalismin ja demokratian historiallisesti kitkaista suhdetta. Miten liberaalissa ajattelussa on suhtauduttu demokratiaan ja politiikkaan? Mikä itse asiassa on se paljon puhuttu sääntöperustainen liberaali järjestys, joka on nyt uhattuna? Tuottaako liberalismi omat poliittiset kriisinsä vuorenraskaalla historiallisella vääjäämättömyydellä? Entä miten Barack Obama ja drone-iskut liittyvät tähän kaikkeen?