Juhani Rekola (1916–1986) oli esseisti, teologian tohtori ja pappi, jonka teologiset pohdinnat erityisesti kärsimyksen kohtaamisesta, Jumalan poissaolon kokemuksesta sekä uskon merkityksestä herättävät yhä edelleen keskustelua ja kiinnostusta. Rekolan ajattelua ovat hehkuttaneet esimerkiksi arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen, pappiskirjailija Jaakko Heinimäki, esseisti Antti Nylén sekä edesmennyt teologi-filosofi Torsti Lehtinen. Rekolan teologiassa keskeistä ei ollut niinkään oppi tai totuus, vaan inhimillinen kokemus ja tähän liittyvä mysteeri, jota hän sanoitti luontevammin taiteen kuin uskonnon kielellä.

Eläessään Rekola tunnettiin erityisesti elämän laitapuolen kulkijoiden pappina, jonka ajattelun on kuvattu edustavan muun muassa kulkurin, pakolaisen, muukalaisten, siirtolaisten, hylättyjen ja unohdettujen sekä menetyksen teologiaa. Rekolan ajattelua leimasi omasta elämänhistoriasta sekä esimerkiksi toisen maailmansodan kauhuista ammentava kokemus siitä, että Jumala ei auta ihmistä tämän kohtaaman kärsimyksen keskellä. Samalla Rekola koki Jumalan olevan kuitenkin salatulla tavalla läsnä, virtaavan läpi siitä muurista, joka tässä maailmassa erottaa ihmistä ja Jumalaa toisistaan. Kristuksessa Rekola näki vastaavalla tavalla hylätyn Herran, joka oli käynyt saman läpi – kun Pyhä tulee, maan päälle, se murtuu, Rekola ajatteli. Kukaan ei maailmasta lähde voittajana.

Juhani Rekolan teologisen ajattelun merkitystä ovat avaamassa tämän jumalakäsityksestä väitellyt teologian tohtori Anne Sumela sekä laajasti Rekolan kirjoituksiin perehtynyt toimittaja ja teologian maisteri Heimo Hatakka. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.