Syyskuun lopun aurinkoinen suo veti vastustamattomasti puoleensa karpalosuolle. Menimme tutulle suolle, jota pitkin pääsisi myös Karvon pookille. Väsytimme itsemme niin, että pookille meno jäisi toiseen kertaan.

Luonnossa liikkumista arvostaa, kun on kahlannut läpi kiireisen työelämän. Suo on pehmeä ja hyllyvä alusta tallustaa ja poimia karpaloita.

Hieman dramatiikkaakin saimme, kun mieheni kävi heti retken alussa tutkimassa suota. Meinasi jäädä mättäälle tyhjän karpaloastiansa kanssa. Onneksi älysi sentään lompsia turvallisemmalle alueelle. Suon reunaan.