Kasper

Kasper

By Kasper KoskelaMusic
Download on the App Store

Kasper episodes

  • Supersu
    The song is about the rampant populism in Finland and its side effects, including hate speech and other forms of harassment by adults on the internet.In Finland, the phenomenon is associated with a right-wing populist party, to which the song's title kind of refers:
    Pienet vihreät feministit ohjaavat Marsista
    mediaa vihervasemmistolaisten vallassa
    tiedettä, taidetta, leikkelehyllyjä
    kaikkea mitä en kannata tai kannatan
    Työttömät tyhjäntoimittajat joita halveksin
    silti hämmästyttävästi omaavat valtavan vallan
    hallitsevat maailmaa, käsieni vapinaa
    uhkaavat turvallista olotilaa sohvan pohjalla
    Aina on puolensa valittava
    erotettava mustasta valkea
    viha elämän majakkana
    polarisoitava koko maailma
    Vastustan vaikka luonnonlakeja
    jos niitä puolustaa Elokapina
    Olen valmis vaikka itseni surmaamaan
    jos Sanna Marin vain sitä vastustaa
    Tietoa en osaa erottaa
    mielipiteestä, iskulauseesta
    pelkään tietää, siis tahdon vain uskoa
    ja näen vain sen mikä vahvistaa uskoa
    Aina on puolensa valittava
    keskustelusta vääristää väittelyä
    viha elämän majakkana
    polarisoitava koko maailma
    Ivallisuuden innoittama
    katkeruuden ja kaunan kruunaama
    viholliskuvani kehyksissä
    pelolla maalattuna makaa elämä
    Vastustan vaikka luonnonlakeja
    jos niitä puolustaa Elokapina
    Olen valmis vaikka itseni surmaamaan
    jos Sanna Marin vain sitä vastustaa
    Tietoa en osaa erottaa
    mielipiteestä, iskulauseesta
    pelkään tietää, siis tahdon vain uskoa
    ja tiedän vain sen mikä tukee tätä uskoa
    Suomineito, käsi poikki hakattuna ojaan loikki
    lumihankeen ajettuna koska kehittyä koitti
    lähden perään hillumaan, kirveen kanssa killun vaan
    puuhun takas kiipeän, karvaa alan kasvattaa
    itseäni tunnista en enää peilikuvasta
    en langanpäätä löydä, koska triggeröidyn kaikesta
    puhetaidon unohdin, siis öykkäröin ja öyhötän
    hymyillä en osaa, joten katso kuinka irvistän
    5 min
  • Isän päivät - Days Of A Father
    Kun viimein pääsit täältä pois livahtamaan
    nukahdin uneen niin helpottavaan
    eikä sillä ensimmäisellä hetkellä
    ja viimeisellä ilman suojamuureja
    ollut enää syitä, ei syytöksiä
    meistä kumpainenkin olisi vapaa huomenna
    Vielä kerran näin sinun itkevän
    ja käsistäsi pitelin jälkeen lapsuuden
    tyhjinä avautuivat seuraavan aamun valoon
    viimeiset sanani: ”saat jo lähteä”
    Kävelin suorin ja varmoin askelin pois vuoteesi luota
    pois kaupungista, elämästä lapsuuden
    uuteen alkuun pois alta varjojen
    tekojen tehtyjen, tekemättömien
    alta hitaan hiipumisen, hiljaisuuteen hyytymisen
    sanoin sanomattomin, kuin viima vuotivat sisälleni
    Ei suruaika alkanut, se päättyi
    en kaipaa sitä, mikä oli vaan mikä puuttui
    turvallinen lapsuus, huolettomuus nuoruuden
    ystävyys välillä kahden aikuisen
    Tahdoin soutaa kanssasi jokivirtaa
    seurata sinua minne ikinä johdatat
    tunnet turvalliset reitit, tiedät parhaat apajat
    koska olethan isäni
    Istua nuotiolla, miten myöhään vain voin olla
    jutella ja tarinoida yhdessä kuutamolla
    tuntien erämaan kaikkialla ympärilläni
    enkä pelkää, koska olethan isäni
    Huolettomat retket lapsuuden
    siipesi suojaamat päivät
    luottavaiset hetket jatkuvuuden
    vain pariin kai kesään ne jäivät
    Ei avautunut latvukseni taivaaseen
    vaan taipui varjoon siniseen
    ymmärtänyt en mitä ilman jäin
    mutta se puuttumaan jäi sisältäni
    Murskata täytyi patsas homeisista ihanteista
    ihminen nähdä alta pölyn, dekoraatioiden
    jotta opin tunnistamaan varjon jota itse kannan
    ja jota en aio langettaa
    Istumme nuotiolla, aamun asti voimme olla
    jutellaan ja tarinoidaan yhdessä kuutamolla
    tunnet erämaan kaikkialla ympärilläsi
    etkä pelkää
    olenhan isäsi
    6 min
  • September
    Kuljen itseni muistoksi sinussa, tunnen itseni muistona
    näen elämäsi minusta vapaana, vapautettuna
    Katselen, kuinka kävelet hiljaa elämämme muistolehdossa
    sisälläsi kaipausta, koleaa, syysillan kultaa viileää
    Elämänpuuni koivu, lehdetö, kitukasvuinen
    mieleni sää harmaa, lokakuinen, hyinen, riitteinen
    kurjen siipi kantaa etelään, pohjoinen taivas romahtaa
    tippuu, rikkoutuu Sariolaan, Pimentolaan, Päivölään
    Mutta eipä mennä asiain edelle, tapojeni mukaisesti turhaan
    korkein aika tästä elämästämme kumpaakin meitä odottaa
    näinä vuosina elämännälkäni vahvempi on kuin milloinkaan
    vaikka katselenkin kohti itää missä sielu lepää, mieli ei kaipaa
    lepoa
    Paras aika elämässä koittaa kun kykenee taaksensa katsomaan
    menneisyys on tämä kiinteä maa, kotipihalta ponnistaa tulevaan
    paras hetki on juuri nyt kun saan kanssasi kasvaa ja hengittää
    siniaaltojen meri kuiskaa lempeästi vain, ei enää kuohua
    Aikaan jähmettyneet hetket, kovettuneet, jäätyneet
    purot, joet, järvet, meret avarine selkineen
    höyry nousee keuhkoistasi illan yksinäiseen pakkaseen
    lapsenmieli haihtui kauan sitten taivaan sineen, helteeseen
    Sinne me matkaamme, kantamana muistojemme
    läpi maan ja manalan, yhdeksän taivaan, kirjokannen
    tänään muista elää kuten et koskaan, milloinkaan ennen
    synnyinoikeuteni: kuolemastani neuvotellut en
    Minä olen laine yksinäinen yli niityn kultaisen
    kun katsot Rutalahden laaksoon kasvot, mieli palellen
    maiseman avaruus, huomisen arvaamattomuus
    auringonlasku kultaa sydämesi tyveneen
    5 min
  • Korkein oikeus
    Old song, from 2008. Digging the archives and finding some gems. Some of them are black like this. Black and pure. Hate, that's it.
    Sinä sotket ja meuhkaat ympäriinsä
    ja kun osut, sulkeudut hiljaisuuteen
    ja odottelet itseksesi, että joku toinen tulee
    tulee ja halaa ja haihduttaa pahan olon pois
    sitä mainitsematta, kohtaamatta
    oi aikuisuutta, oi ylhäisyyttä
    Olit kai koulukiusaaja nuorena
    samaa metodia harjoitat aikuisena
    tulet huoneeseen väkipakolla
    sotket paikat, liimaudut elämään, loukkaat ja selität
    ei velvollisuutta, mahdollisuutta auttaa kuin itseään
    ihmisarvoa, tasa-arvoa, eläinten oikeuksia silti julistaa kehtaat
    Varastat oikeuden asettaa rajat
    siihen, siihen, tuohon ja tähän
    piirtää rajojasi mielesi mukaan
    tälle yhteiselle maailmalle
    jos työnnät pääsi pensaaseen
    on perseesi vielä nähtävillä
    ei sammu suuri metsäpalo
    bensalla, kasapanoksilla
    Muistan hyvin ne kuutamoillat
    jolloin ylitimme hauraimmatkin sillat
    jolloin suuri lempi leikkiä löi
    ja suu suolsi sylkeä ja liukasta sanaa
    lupauksia kestää kaikki murheet
    ja seurata tietä joka yhteen toi
    Varastat oikeuden asettaa rajat
    siihen, siihen, tuohon ja tähän
    piirtää rajojasi mielesi mukaan
    tälle yhteiselle maailmalle
    jos työnnät pääsi pensaaseen
    on perseesi vielä nähtävillä
    ei sammu suuri metsäpalo
    bensalla, kasapanoksilla
    Muistan hyvin ne kuutamoillat
    jolloin ylitimme hauraimmatkin sillat
    jolloin suuri lempi leikkiä löi
    ja suu suolsi sylkeä ja liukasta sanaa
    lupauksia kestää kaikki murheet
    ja seurata tietä joka yhteen toi
    Miten ihmeessä aiot, minne ikinä palaat
    uskoa surusi kuutamoille
    uskotella itsellesi ja muille
    että on varhainen aamu vaan?
    5 min
  • Early demos 1: Liki
    Back in the day 2006: just practising digital recording and playing. But as a pop/rock composition this remains on of my very best.
    One of the most personal and open lyrics I've managed to write: A song of the process of falling in love and into a relationship and as an indication of the shadow of what was to come.
    On mahtava tunne kun kaikki on vielä kesken
    ja voimme iloita siitä matkasta
    jota emme vielä ole tehneet
    Luonto on puhdas pahasta
    maailma vain uniemme asettama haaste
    kesän kellastama kajo
    Mitä meistä kasvaa hehkuvilla väreillä
    Syrjässä, sivussa, piilossa
    hämärtyvässä ajassa, polulta poikenneina
    Linnun sukellus tyynen järven selkään
    siiven iskut saavat taivaan väreilemään
    kaikki tarinamme odottavat siellä
    Pilkkopimeässä, kuivassa, lämpimässä, vieressä lähellä
    ihan liki
    liikkumaton ilma on vartija
    kuumuus tyynnyttäjä, suojelija
    Vasten talven sinertävää haamua
    kurottavat kosketukset jo pidempään
    painavaa pimeyttä karistavat yltään
    ummistetuin silmin kevään valoon
    Vain hetken näin unta
    tuskin huomasin koko yötä lyhyttä
    kun kevyesti nouset ja voimalla
    katseesi alla vapisen ja
    rakastan
    Vain hetken
    vain hetken halusin tämän kaiken päättyvän.
    Yhä enemmän olet totta
    sylissäni väriset kuin uusi lehti tuulessa
    se, mikä äsken peittyi alle hankien
    kohottautuu jo korkealle
    Unisilmäisen aamun paljaan tuulen pintaa
    käteni saa viimein esteettä liukua
    hengityksessä hipaisussa
    tuhat seuraavaa vuotta kulkevat kuin höyhen tuulessa.
    Joskus myöhemmin
    ryntäävät pilvet taivaalta
    ulotun näkemään
    korkeat kalliot ja nousevan valon
    maailman uloimmalla reunalla.
    7 min
  • Musta uni / Sinulle jota en enää tunne
    Rantaudun niemelle nimettömän, utuun kun aikani kietoutuu
    antaudun tapahtuvan virrasta, huudoista, katseista kuohuvan
    tutustuakseni maisemaan joka solisee hiljaisuuteen
    sivelläkseni silokallion pintaa riimuista itkeneen
    Eletty elämä häviä ei vaikka se itseään pakenee
    Hetket kun hetkiin liukastelee linnunradan ulkokaarteeseen
    Tunne ja kosketus säilyvät vaikka me aikamme mukana
    virtaamme
    kieppuen, pyörteillen ohitse tähtien, planeettojen, kerran kotien
    Vieläkin kuvasi, äänesi sytyttävät mustan uneni kynttilät
    vieläkin varjoistaan sukeltaa yöpuoleni silmiesi tummaan syvyyteen
    unesta pintaan kun kohoan, tunnen kuinka poskeni koskettaa
    hylätyn talon kylmää lattiaa, rinnakkaisen kaikkeuden kudosta
    Muistaa, ymmärtää, lopulta unohtaa, mitä olimme silloin
    vaan se minkä aamun valo peittelee, virkoaa yksin ja illoin
    pimeys tihenee, etäisyyteen muistojen ääriviivat sulautuu
    se, mikä sisään kutsumatta jää, ei koputa, sure, vain toteaa
    Aika riisuu pois yltäni vaatteet vettyneet, vihasta raskaantuneet
    paljastaa alastoman, ryppyisen, sitkeän totuuden kuihtuneen
    ikuinen muisto usvan takaa tarkentuu, ei tarvitse lausua nimeään
    tunnistaakseen, tunnustaakseen itselleen
    rakastan edelleen
    8 min
  • Musta Joutsen 3 / The Black Swan
    Ei tullut kesää ollenkaan, ei oikein kevättäkään
    ei mitään mikä helpottaisi jälkeen talven ankaran
    aurinko kylmä, etäinen, päivät hukkuvat himmeään
    liukenevat musteisina pisaroina hämärään
    Poluilla, metsäteillä ei raatonakaan selviä
    kauhujen kulkureiteillä kulkee vain kuolema
    toraisaa viljaa syödään, jos syödään olleenkaan
    elävän kosketus lupaa kuolemaa
    pukamia, paukamia, paiseita ja sssukasia
    ei enää matkaajia jäiden saartamiin satamiin
    Kun jättiläinen haukottelee, röyhtäisee
    hävityksen kauhistuksen suusta henkäisee
    laidunnurmi korventuu, kuihtuu, harmaantuu
    karja ruostuu jaloilleen luurankosateeseen
    Kaikki mitä olevaksi tiedetään, on vain sattuman sanelemaa
    armoa välissä jättiläisen murskaavien askelten
    Tamboran, Toban ja Deccanin, Santa Marian, Pinatubon
    Vredefortin, Barringerin, Tunguskan ja Yukatanin
    Kuivuudet, tulvat, hautautumiset, tukehtumiset, keittymiset
    Jäämme alle kolossaalisen mustan joutsenen
    Gordionin solmu merivirtain purkautuu
    merenpohjan metaaniklatraattivuorijonot sortuu
    mittakaava liian hämmentävä käsittää
    kun väistämätön liikkuu, aikakaudet liikkuu mukana
    Ordoviki, Devoni, Permi, Trias ja Jura, Tertiääri
    takaisinkytkentämekanismit lukittuvat irreversiibelisti
    Taivaanranta vuotaa verta jo kuudetta kuukautta
    mitä se synnyttää
    käärme kiertää aurinkoa
    sen musta ruumis kietoutuu alati tiukemmalle
    marmori taivaan murtuu, mätää tihkuu halkeamista
    Sydämessä lopun raskaus, jokin imee ilman keuhkoista
    pelkään, että kaikkeen vastaus kuplii jo merenpohjassa
    en tahdo enää herätä, en tekojani kohdata
    pitkä varjo oviaukossa
    me olimme niin väärässä
    8 min
  • 50 - verse 17082023
    This is mixing from August 2023. There were some awful compression bugs in the firs verse.
    Niin muutuin muistoksi sinussa, ajatukseksi ajassa
    näen elämäsi minusta vapaana, vapautettuna
    katselen kuinka kävelet hiljaa elämämme muistolehdoissa
    kasvoillasi kaipausta koleaa, syysillan kultaa viileää
    Elämänpuuni koivu, lehdetön ja kitukasvuinen
    sieluni sää paljas, lokakuinen, hyinen, riitteinen
    kurjen siipi kantaa etelään, pohjoinen taivas romahtaa
    tippuu, rikkoutuu Sariolaan, Pimentolaan, Päivölään
    Mutta taisin mennä asiain edelle, tapojeni mukaisesti turhaan
    vielä kevättä kohti kuljen, pitkin kolmatta syntymää
    vaivihkaa elämännälkäni on palannut pitkältä reissultaan
    vaikka vilkuilen jo kohti itää missä silmä lepää, en kaipaa lepoa
    Paras aika elämässä nyt koittaa kun taivun taakseni katsomaan
    menneisyys on tämä kiinteä maa, kotinurmelta ponnistaa tulevaan
    paras hetki on juuri nyt kun saan kanssasi kasvaa ja koheltaa
    siniaaltojen meri kuiskaa lempeästi vain, ei enää kuohua
    Aikaan jähmettyneet hetket, kohmettuneet, jäätyneet
    purot, joet, järvet meret avarine selkineen
    höyry nousee keuhkoistasi illan yksinäiseen pakkaseen
    lapsenmieli haihtui kauan sitten taivaansineen helteeseen
    Sinne me matkaamme, kantamana muistojemme
    läpi maan ja manalan, yhdeksän taivaan, kirjokannen
    tänään muista elää kuten et koskaan, milloinkaan ennen
    synnyinoikeuteni: kuolemastani neuvotellut en
    Minä olen laine yksinäinen yli niityn kultaisen
    kun katsot Rutalahden laaksoon kasvot, mieli palellen
    maiseman avaruus, huomisen arvaamattomuus
    auringonlasku kultaa sydämesi tyveneen
    5 min
  • Dance Of The Redundance
    Voin jäljittää
    kaavaa
    joka johtaa neljänteen ulottuvuuteen
    menneeseen ja tulevaan
    aineen sisään
    Planckin vakion väleihin
    Voin kirjoittaa luvun
    joka suurempi on kuin maailmankaikkeuden
    atomien määrä
    ja uskotella: muistan, siis ymmärrän sen
    Elämä on
    kolmen kappaleen ongelma
    potenssiin tuntematon
    ja kolmekin on jo mahdoton
    Bifurkaation piste on tässä
    elämässä
    sen jokaisen askeleen kohdalla
    ja valinnan
    joita teemme havaintojamme enemmän
    Lopulta kun dataa kiduttaa
    se tunnustaa vaikka miljoona kertaa
    kun kaikkien alojen asiantuntijat
    tapahtuneen roippeita perkaa
    kertovat jälkeen päin
    se tapahtui syystä, että näin
    vaan kun menneeseen katsoo, ei mennyttä nää
    tämä huomaamatta jää
    Ja jossain odottaa Valkoinen Maa
    vaanien ilmastomallien taustalla
    kuin merkityksettömänä kohinana
    epätarkkuutena, sattumana
    Tai jokin muu tapahtuma
    ilmestyy kuin tyhjästä
    kun redundanssin tanssin vain nään
    ja sitä tuijottamaan jään
    Maailma sumenee
    mieli rauhoittelee itseään
    etsien liikkumatonta
    rantaa informaatiomerellä
    käsitys paikasta häviää
    liikunko minä vai maailma
    syytä ja seurausta
    en osaa erottaa toisistaan
    Vinhasti pyörittää häntä koiraa
    sen jahdatessa itseään
    selittämätöntä selittää
    selittämällä selitystään
    kaavat ja yhtälöt pitenevät
    havaitsijan pinna lyhenee
    tehokkaampia myllyjä tarvitaan
    jauhamaan kaikkeudesta makkaraa
    Monimutkaiset mittarit tuottavat
    yksinkertaisia lukuja kun
    konehuoneessa raatavat tietäjät
    purevat kyntensä pois miettiessään
    miten saada luvut tottelemaan
    tämänkertaista kapteenia
    Ei ole väliä kysymyksellä
    kunhan vastaukseen voi hän samaistua
    eikä tarvetta ymmärtää
    ihminen tahtoo pohjimmiltaan
    vain uskoa
    että tilanne on
    hallussa
    8 min

About Kasper

From the publisher's feed

Some stuff which keeps following me.