Katuminen on osoitus ihmisen kyvystä peilata menneisyyttä ja kertoa itselleen tarinoita: "jos vain olisin tehnyt tuolloin toisin, olisin nyt onnellisempi". Nämä tarinat eivät kuitenkaan koskaan voi olla muuta kuin arveluja siitä, mitä olisi ehkä seurannut toisenlaisesta valinnasta. Me ihmiset myös unohdamme, että jos olisimme aikoinaan tehneet erilaisia valintoja, emme olisi nyt samoja ihmisiä kuin mitä olemme. Katumisen tunteissa vellominen on hyvin raskasta.

Miten katumiseen kannattaisi suhtautua? Voiko katumisen jollain ilveellä valjastaa peräti voimaksi?

Keskustelijoina filosofian professori Antti Kauppinen Helsingin yliopistosta sekä Kirkon tutkimus ja koulutuksen perheneuvonnan kouluttaja ja psykoterapeutti Anne Anttonen.