Elena Ferrante näyttää uudessa romaanissa, miten mestarillisesti hän kuvaa totuutta ihmisen valheiden takana – mutta ennen kaikkea hän kirjoittaa taiturimaisesti ihmisistä eri yhteiskuntaluokissa. Mietimme, miksi luokkakritiikki on populaarikulttuurissa joko poseeraavaa tai loistaa poissaolollaan.

Pohdimme myös, mikä keskiluokan kärsimysnäytelmissä meitä niin viehättää, ja onko kärsimys – Zadie Smithin koronaesseen sanoin – absoluuttista? Puhumme Sivumennen-jaksossa myös siitä, miksi romanttisia komedioita ei osata arvioida niiden lajityypin puitteissa ja siitä, pelastaako ihmisen typeryys meidät algoritmin vallalta.