Suomen evankelis-luterilainen kirkko menettää kiihtyvällä tahdilla jäseniä vuosi vuodelta. Tarkoittaako kehitys sitä, että yhä maallistuneemman yhteiskunnan keskellä uskonnollisen yhteisön jäsenyys ei yksinkertaisesti ole nyky-Suomessa ihmisille enää merkityksellinen asia – vai minkälaisia syitä kirkosta eronneet itse antavat jäsenyydestä irtautumiselleen? Kirkko on ymmärrettävästi huolissaan jäsenmääränsä jatkuvasta laskemisesta, mutta onko eroamisten määrään keskittyminen kuitenkin pitkälti sivuseikka keskellä laajamuotoisempaa uskonnollisen yhteisöllisyyden pirstaloitumista?

Sekä uskonnolliseen yhteisöön liittymisiä että jäsenyydestä irtautumisia on Suomessa totuttu tarkastelemaan pitkälti yksilöllisinä ja kertaluonteisina tapahtumina. Horisontissa keskustellaan näiden päätösten taustalla vaikuttavista motiiveista ja siitä, onko vallitseva näkökulma turhan yksinkertaistava tai jopa harhaanjohtava. Onko uskonnollisen identiteetin rakentuminen enemmänkin yhteisöllinen ja monella limittäisellä rajapinnalla tapahtuva jatkuva prosessi, jonka yhteydessä kysymys kirkon jäsenyydestä saattaa paljastua jopa pitkälti merkityksettömäksi?

Keskustelemassa ovat uskonnollisen yhteisöllisyyden rajapinnoista väitöstutkimuksen tehnyt Sibelius-lukion rehtori Hannu Rantala ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroamisen syitä tutkinut uskontotieteen tutkijatohtori Tuomas Äystö. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.