Länsimaailman hullusta vuodesta 1968 on kulunut 50 vuotta. Suomessa äärivasemmisto asetti agendan ja mullisti musiikkielämän. Aiheenamme myös elokuvan tekemisen ehdot tänä päivänä.

Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

Koukussa tarkastelussa radikaali opiskelijaliike, taistolaisuus, joka oli vallalla Suomessa 1965-1976. Eli kyseessä on juuri nyt eläkkeelle jäävien nuoruusvuodet, jolloin oli melkein pakko ottaa kantaa äärivasemmistolaisen aatteen puolesta tai sitä vastaan. Vastustajia oli enemmän kuin puolesta puhujia, mutta myös monet vastustajat lauloivat liikkeen lauluja.

Oppainamme kaksi kirjailijaa: Miska Rantanen, joka on kirjoittanut Love rekords -levy-yhtiön taipaleesta ja Timo Kalevi Forss, jonka kirja käsittelee työväen musiikin historiaa otsakkeenaan Toverit herätkää.

Kuulemme myös, kuinka yksi laululiikkeen keskeisistä säveltäjistä, Kaj Chydenius näkee liikkeen tänä päivänä.

Elokuvatyössä ei vallitse välttämättä samat arvot kuin elokuvan lähettämässä viestissä. Ennen kuin päästään onnelliseen loppuun, ovat työryhmäläiset käyneet läpi monta hankalaa vaihetta.

Meikkaaja Tuija Valén, lavastaja Elina Aho ja koukuttaja ja dokumenttiohjaaja Manolo Diaz Rämö keskustelevat elokuvatyön ehdoista. Pitkät päivät ja matkat vaikeuttavat yksityiselämää. Samalla alalla on edelleen jäykkiä hierarkioita ja kaikkien työtä ei arvosteta tuotetun laadun perusteella.

Elokuvatyön tekeminen voi olla hyvin upeata mutta myös hyvin yksinäistä, jos et viihdy työryhmän kanssa. 

Tuija Valén, meikkaaja

Samalla kun elokuvatyö oli energiaatuovaa ja veti sinut mukaansa, niin samalla tavalla siitä oli vaikeata irtaantua ja painaa stopp-nappia.

Elina Aho, lavastaja

Dokumenttielokuvatyössä ei ole aina yhtä selkeitä hierarkioita kuin fiktioelokuvassa, koska on yleensä pienempi tiimi ja enemmän aikaa keskustella.

Manolo Diaz Rämö, dokumenttiohjaaja

Kirsi Blomberg
[email protected]