Suomen sosiaaliturva on rakennettu siltä oletukselta, että köyhyys on rahaongelma. Mutta ihminen on monidimensionaalinen kapasiteettivarasto, ja köyhyys on kyvykkyysvarastojen romahdus. Tämä synteesijakso yhdistää kaksi esseetä: miksi nykyinen järjestelmä rakenteellisesti vangitsee ihmiset (kyvykkyysloukku) ja miltä kyvykkyyttä rakentava arkkitehtuuri näyttäisi käytännössä – Bangladeshin graduaatiomalli, Singaporen CPF, Bostonin Mobility Mentoring. Sosiaaliturva ei ole moraalikysymys vaan järjestelmäsuunnittelukysymys, ja arviointikriteeri on yksinkertainen: rakentaako järjestelmä kapasiteettia vai kuluttaako sitä?Kirjalliset versiot: kyvykkyysloukku · kyvykkyysarkkitehtuuri