Elämmekö keskellä läskifobista laihdutuskulttuuria, joka saa uskomaan lihomisen olevan pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua? Ja koska jokainen meistä on potentiaalinen läski, elämä täytyy omistaa lihavuuden välttelylle – siis kunnon ihmisenä elämiselle. Ja vaikka miten väitetään kyseessä olevan terveyshuoli, käynnistyy laihduttaminen yleensä sosiaalisista syistä. Hoikka nähdään yhteiskunnassa pystyvänä, viisaana, kauniina ja haluttavana onnistuneen ihmisen prototyyppinä. Lihavan mielletään puolestaan olevan laiska, tyhmä, saamaton ja vailla itsekuria. Lihavan odotetaan myös aktiivisesti osoittavan sanoin ja teoin pyrkimystä ”normaalipainoiseen” olotilaan. Eihän kenenkään kuulu olla lihava, tätähän pitää osata hävetä!

Lihavuuden stigma on jopa niin pelättävä, että tutkimusten mukaan ihmiset menettäisivät mieluummin raajansa kuin lihoisivat. Sosiaalisen median palvelu TikTokissa laihduttaneet ihmiset puolestaan kertovat mieluummin juovansa ämpärillisen valkaisuainetta kuin palaavansa lihavaan kehoonsa. Jo lapset oppivat, että suurempia kehoja kutsutaan läskeiksi, ja kohtaavatpa lihavat myös suoraa syrjintää esimerkiksi työmarkkinoilla. Yritä siinä sitten ylläpitää kehopositiivisuutta keskellä yhteiskuntaa, joka jatkuvasti ja jopa vihamielisesti osoittaa kehon olevan vääränlainen.

Keskustelemassa ovat “Ratkaisuja läskeille” -teoksen (S&S 2022) julkaissut kirjailija Raisa Omaheimo ja lihavuustutkija, dos. Hannele Harjunen “Kohti eettisempää ja vastuullisempaa painopuhetta ja käytäntöjä” -tutkimushankkeesta. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.