Millaista on rakentaa elämää eteenpäin, kun joutuu luopumaan jostain itselle elintärkeästä asiasta? Keskusteluvieraana oppilaitospappi Panu Mäkelä, joka aktiiviurheilijana ja valmentajana joutui jättämään liikunnan telakalle jalkavammojen takia, ja pysähtymään vuodeksi miettimään kuka sitä lopulta on, jos oleellinen pala elämästä puuttuu.

Mitä on suostuminen epävarmuuden edessä? Mitkä keinot auttavat selviämään? Mikä elämässä on lopulta merkityksellistä?