Matti Mikkola tunnetaan biisintekijänä Tehosekoitin- ja Saimaa-yhtyeistä. Teoston Säv.San.Sov.-podcastissa hän avaa persoonallista urapolkuaan ja havainnoi työympäristössään tapahtuneita muutoksia.

Pääosin Saimaa -yhtyeen johtajana viime vuosina vaikuttanut Matti Mikkola on kulkenut pitkän matkan lahtelaisesta punkteinistä säveltäjä–sanoittaja–sovittajaksi, joka hallitsee partituurien kirjoittamisen jopa sinfoniaorkesterille. Mikkolan kasvu musiikin pariin ja musiikin parissa on sarja kiintoisia sattumia. Jäätyään sairastelevana lapsena kotihoitoon pianoveti puoleensa, ja alle kouluikäinen Matti tuli oppineeksi musiikista paljon orgaanisesti.

Toinen eteenpäin vienyt sattuma oli piirtämisestäinnostuminen, joka puolestaan johti yläasteen kuvataidepainotteiselle linjalle. Kuvataiteita Mikkola kiittää siitä, että niiden ansiosta hän ymmärsi jo varhainkäsitteellisyyden ja teoksen merkityksen tärkeyden.

”Jos sä maalaat vaikka peltomaiseman, se ei ole tavallaanmitään. Siihen pitää keksiä toinen level, että miksi se on maalattu? Mikä siinä on se ajatus?”

Sama koskee musiikkia. Mikkola muistuttaa, että vastaavastikuvataidekoulussa saman ajattelutavan oppivat monet rockin ensimmäisen brittiaallon legendaariset tekijät Rolling Stonesista lähtien.

Mikkola on säveltänyt hittejä monille suomalaisilleartisteille. Hänen omia bändejään ovat Tehosekoitin (aktiivinen 1991–2004, 2009 ja 2020–2022) sekä Saimaa. Tehosekoitin oli kasvualusta, jossa teini-ikäisestänuoreen aikuisuuteen kasvanut Mikkola otti haltuun paitsi keikkamuusikon, myös biisintekijän työn.

”Jo silloin tuli alitajuisesti analysoitua sitä, mitänykyisin kutsuttaisiin nimellä big data.”

Tällä Matti Mikkola tarkoittaa yleisön vaihtelevaavastaanottoa eri biiseille: yhtyeen itse kunnianhimoisimpina pitämät kappaleet hävisivät suosiossa ”lällylälly”-biiseille. Tämä johti ensimmäisen kerran Mikkolan uralla ylenkatseeseen yleisön vastaanottokykyä kohtaan.

”Se on tullut myöhemmin todistettua monta kertaa.”

Siksi Mikkola tekee nykyisin mieluummin musiikkiamarginaalissa kuin valtavirrassa.

Mikkola pohtii myös keskenään ristiriitaisten asioidenvaikutusta uraansa ja näkemyksiensä muodostumiseen sekä valintoihinsa musiikin tekijänä. Vaikuttavia tekijöitä on paljon: ironia ja musiikillisen kunnianhimon kasvaminen sekä asiat, joita ei musiikintekijänä ei voi ennalta arvatakaan.

Oman rajallisuuden kohtaaminen, keskenään eri suuntaan yhtyeen tulevaisuutta hahmottelevat bändin jäsenet ja ties mistä Yhdysvaltain merijalkaväen keinovalikoimaa muistuttava tapa räjäyttää ja rikkoa olemassa oleva, että ontilaa kasvattaa uutta.

Pitkään uraan mahtuu myös miettimisen hetkiä: miten säveltäjä käyttää ammattitaitoaan? Monet Tehosekoittimelle kirjoitetut kappaleet olivat henkilökohtaisia. Bändin hajottua Mikkola tunsi olevansa vapaa katsomaan tekemistään uudesta kulmasta.

”Voinko etäännyttää itseni ja käyttää vain ammattitaitoanibiisintekoon?”

Haastattelijana pitkän linjan musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen.