Me kaikki koemme henkisiä kasvukipuja, mutta usein ne yllättävät meidät. Tuntuu, että törmäämme kerta toisensa jälkeen samankaltaisiin haasteisiin. Vaikka ne ovat tuskallisia, niin olemme huomanneet miten tärkeitä ja tarkoituksenmukaisia kivut ovat olleet. Kehomme on viisas kumppani, joka usein aistii kasvukivut ennen mieltämme. 

Elämme monenlaisten sisäisten ja ulkoisten rajojen rajoittamina. Mitä nämä omat rajat todella tarkoittavat ja miten ne muuttuvat, kun tietoisuutemme laajenee? Kun astumme hetkeksi rajojemme ulkopuolelle, elämä ja oma itsemme voivat näyttää täysin erilaisilta.  Entä mitä tapahtuu, jos olemme sydämen alueella?

Asiat virtaa ja rullaa toisinaan vaikkei itse tekisi asioiden eteen paljonkaan. Oikea-aikaisesti tapahtuvat asiat loksahtelee paikoilleen kuin itsestään eikä siihen liity voimakasta vastustusta. Kun virtaus on voimakasta, elää vahvemmin sielutietoisesti ja tapahtuu oikeita asioita oikeaan aikaan. Toisaalta onko edes asioita jotka tapahtuvat väärä-aikaisesti? Mitä jos voisi kokea että elämä kulkee aina juuri oikea-aikaisesti?

Rohkeus voi olla sitä, että mahdollisuus kokea jotain uutta ylittää pelon. Kun on vahva intentio, pelolle ei ole tilaa. Välillä elämä laittaa selkä seinää vasten, jolloin ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin astua rohkeasti uuteen. Tarvitsemme toisia ihmisiä ympärillemme rohkaisemaan. On paljon eri rohkeuden tasoja, isoissa ja pienemmissä asioissa miten rohkeus tulee arjessa näkyväksi. Kuinka rohkeasti uskallamme toimia, puhua, ajatella tai tuntea - elää omaa elämää.

Usein seksuaalisuuteen liittyy häpeää ja uhkaa. Mitä on ystävyys oman seksuaalisuutensa kanssa? Seksuaalisuus on mahdollistaja, joka tarjoaa loputtoman määrän kokemuksellisuutta kun sitä lähtee rohkeasti kohtaamaan. Tietoisuuden myötä olemme avautuneet seksuaalisuudelle uudella tavalla.

Yksi pakokeinoistamme on hakeutua mediaan tai someen ihmettelemään muiden ongelmia, jolloin ei tarvitse kohdata omiaan. Keskittymistä tarvitaan siihen että voi olla läsnä, jolloin on mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja ja sen myötä elää omanlaista elämää. Miten ja miksi keskeytämme itse itsemme? Onko mahdollista rajata keskeytyksiä? Reaktiivisuus on lisääntynyt. Tempo on kova, pitääkö siinä pysyä mukana?

Onko meillä rakkautta itseämme kohtaan? Miten se ilmenee? Janoamme rakkautta itsemme ulkopuolelta ja olemme neroja keksimään erilaisia keinoja millä täyttäisimme sisäisen tyhjän tilan. Rakastakaa mut ehjäksi! Rakkaus kumpuaa kuitenkin itsemme sisältä. Se on sisäinen tieto, jonka myötä voi esimerkiksi valita arjen tilanteissa itsensä ensin. Se on taito, joka meidän on täytynyt opetella tietoisesti, myötätunnon ja  itsensä hyväksymisen kautta.

Omaan elämäntilanteeseen, tunteisiin, taakkoihin tai vaikka jumeihin helposti tottuu. Usein eron huomaa vasta kun tavalla tai toisella tapahtuu vapautumista. Jokin lähtee pois, muovautuu, muuttuu tai siirtyy kauemmaksi. Se voi tuoda ilmaa, tilaa, kepeyttä ja vapautta. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Kun ottaa vastuun valinnoistaan kukaan ei voi viedä vapautta.

Turvattomuus voi synnyttää tilanteita joissa on vaikea olla oma itsensä ja silloin turvaudumme mm. rooleihin. Hermosto ylivirittyy ja arvioi miten pystyy rentoutumaan ja rauhoittumaan tähän tilanteeseen. Turva syntyy luottamuksesta. Psykologinen turvallisuus voidaan rikkoa pienillä tekijöillä. Kun turva viedään pois, ihmiset lähtevät usein toimimaan pelosta.

Vuosia olemme kaivelleet, löytäneet, viilanneet, vapauttaneet, muokanneet. Syvälle juurtuneista uskomuksista on haastavaa päästää irti, vaikka tietää etteivät ne palvele enää. Ne tuottavat ärsytystä, pettymystä, kärsimystä. On tukossa ja lukossa. Uskomukset ovat sisäistä puhetta, joka tulee käytännön elämässä näkyväksi.