Kun saavun perheeni kanssa Suomeen, eivät kokemukset ole aina pelkästään positiivisia. Onko Suomi jotenkin lapsivihamielinen maa? Miksi Tanska on niin erilainen maa kuin Suomi, vaikka molemmat ovat Pohjoismaita? Millainen vanhempi olen tanskalaisesta näkökulmasta, entä suomalaisesta?  Mitä tapahtuu kun seilaan kahden kulttuurin välillä ja minkälaisia huomioita tekee, kun elää kahden kulttuurin välissä?