Päiväkodissa työskentelevä nainen vie työpaikaltaan askartelutarvikkeita ja käsipaperia kotiinsa. Sairaanhoitaja huijaa kellokorttinsa leimaamisessa ja tekee vähemmän töitä kuin mitä hänen kuuluisi. Ravintolan työntekijä rentoutuu työvuoronsa päätteeksi nyysimällä baarista alkoholia. Rakennusfirman pomo teettää remontin omaan taloonsa firman piikkiin. Ja sitten on isompia tapauksia. Satojentuhansien eurojen kavalluksia, toisten ihmisten häikäilemätöntä hyväksikäyttöä. Tällaista on suomalaisten epärehellisyys työpaikoillaan. Oma lukunsa ovat sitten esimerkiksi ne moninaiset huijaustavat, joilla ihmisiä houkutellaan antamaan pankkitietonsa huijareille tai saadaan heidät muutoin luopumaan rahoistaan.

Yhteistä niin pienille kuin isoillekin petoksille on valhe. Väärinkäytösten takana oleva ihminen kykenee valehtelemaan ja elämään valheen kanssa. Mikä tätä selittää?

Ja miksi esimerkiksi työpaikoilla tapahtuvasta vilpistä niin usein vaietaan?

Rehellisestä kansasta tätä vaiettua puolta valaisevat Vaasan yliopiston laskentatoimen professori Annukka Jokipii sekä mentalisti Pete Poskiparta.

Jokipii on selvittänyt työelämässä tapahtuvaa vilppiä yhdessä Nadia Paavolan kanssa kirjassaan Huijarien Suomi. Poskiparralta on yhdessä Jose Ahosen kanssa julkaistu kirja nimeltä Huijauksen anatomia.