Roomalaiskirjeen ensimmäinen luvun loppu on kuvaus siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen hylkää Jumalan ja alkaa palvella Luojan sijasta luotua.

Leif Nummela avaa tässä opetuksessa rohkeasti ja rehellisesti, mitä Paavali tarkoittaa epäjumalanpalveluksella – ja miksi se koskee meitä kaikkia. Hän käsittelee vaikeita, usein kiisteltyjä aiheita – seksuaalisuutta, moraalia ja kulttuurin muutosta – mutta samalla muistuttaa, että Paavalin tarkoitus ei ole tuomita vain joitakin, vaan paljastaa koko ihmiskunnan todellinen tila: ”Me olemme kaikki syyllisiä.”

”Jos tämä kaikki pätee, niin minulla ei ole mitään mahdollisuutta taivaaseen ilman anteeksiantamusta ja armahdusta. Mutta juuri siksi Kristuksen veri pesee minut tänäänkin puhtaaksi.”

Opetuksessa tarkastellaan myös sitä, miten kristillinen maailmankuva eroaa modernista ajattelusta, jossa ihminen pyrkii määrittelemään itsensä ja moraalinsa ilman Jumalaa.