Kuusi vuotta sitten Liisa Ahonen koki shokin, joka järisytti koko hänen elämänsä perustan paikoiltaan. Hänen 13-vuotias poikansa kuoli tapaturmaisesti kesken iloisen kesäloman vieton. Hyppy laiturilta epäonnistui ja poika kuoli sairaalassa. Mitään tällaista kipua Liisa ei ollut koskaan kokenut. Miten tästä voi selvitä?

Nyt Liisa Ahoselta on ilmestynyt kirja nimeltä Kaipauksen sävyinen elämä. Hän halusi kirjoittaa sen lohduksi ja toivonantajaksi niille, jotka ovat juuri kokeneet jotain vastaavaa. Kaiken nielevä suru muuttuu jossain vaiheessa kaipaukseksi. Elämä voi jatkua, vaikkakin erilaisena. Tuska menetyksestä voi muuttua kiitollisuudeksi siitä ajasta, mitä sai elää yhdessä menettämänsä ihmisen kanssa.

Yhdessä kouluttajapsykoterapeutti Iiro Leinon kanssa Liisa Ahonen pohtii surun olemusta ja myös sitä, miten muut voisivat parhaiten auttaa menetyksen kohdannutta.