Maurice Blanchot’n (1907–2003) Tuhon kirjoitus on fragmenteista koostuva teos, jonka keskiössä on tuho. Blanchot’lle tuho edeltää niin olemassaoloa kuin kieltäkin ja toimii niiden kummankin eräänlaisena ennakkoehtona, niitä muodostavana ulkopuolena. Alunperin vuonna 1980 julkaistu teos sijoittuu Blanchot’n uran loppuvaiheille ja tuo yhteen useita hänen tuotantoaan läpäiseviä teemoja, kuten kirjoitus ja kirjallisuus, etiikka, subjekti, toiseus, fragmentti, yhteisö ja kuolema, sekä asettaa ne suhteeseen kysymyksen tuhosta kanssa.

Tässä jaksossa Tuhon kirjoitukseen ja Blanchot’hon ajattelijana yleisestikin paneutuvat teoksen suomentanut kääntäjä Viljami Hukka ja väitöskirjatutkija Jaakko Rintala. Keskustelu kulkee läpi aiheiden kuten psykoanalyysi, kirjoitus, etiikka, Blanchot’n suhde muihin filosofeihin, fragmentti sekä romantiikka. Hukka ja Rintala pohtivat myös mikä heidät johti Blanchot’n pariin, mikä hänen tuotannossaan viehättää ja mistä tuhossa oikein on kyse Blanchot’n ajattelussa.