Tänä vuonna vietetään Suomen ensimmäisen uskonnonvapauslain 100-vuotisjuhlavuotta. Perusoikeutena tämä tarkoittaa vapautta uskoa tai olla uskomatta, ja valtion tasapuolista suhtautumista erilaisiin katsomuksiin. Suomalaisessa uskonnonopetuksessa on kyse siitä, että lapset ja nuoret saavat kunkin oman uskontonsa mukaista opetusta, ja se on nykyään myös tunnustuksetonta. Mutta toteutuuko katsomuskasvatuksen ja katsomusopetuksen myötä myös nuorten oma uskonnonvapaus?

Pakollisen katsomusaineen valinta ei määräydy nuoren oman maailmankatsomuksen, vaan tämän vanhempien perusteella. Samalla vetoaminen esimerkiksi kaikille yhteisen uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetuksen yleissivistävään merkitykseen ei toimi, jos oppilaita yhdistävän toiminnan ulkopuolelle jää jatkuvasti marginaalisempien uskontokuntien edustajia.

Entä miten olisi syytä ottaa huomioon, että tämän päivän nuoret elävät esimerkiksi sosiaalisen median ja digilaitteiden myötä aiempaa huomattavan monikulttuurisemmassa ja –uskontoisessa maailmassa? Kehittävätkö nuoret jatkuvasti itsenäisesti yhtä katsomuskasvatuksen tärkeimmistä tavoitteista – kykyä kohdata erilaisten katsomuksellisten ainesten moninaisuus osana elettyä arkitodellisuutta?

Keskustelemassa ovat Kulttuuri ja uskontofoorumi FOKUS ry:n toiminnanjohtaja, FT Marja Laine sekä opettaja ja opettajankouluttaja, väitöskirjatutkija Tuuli Lipiäinen, joka on pohtinut suomalaisen katsomuksellisen kentän murrosta koulumaailmassa. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.