Ihminen on syntyjään sosiaalinen ja toista kaipaava olento. Yksilölliset tarpeet vaihtelevat, mutta jokainen meistä tuntuu omalla tavallaan kaipaavan muita ihmisiä ympärilleen ja elämäänsä. Yksinäisyys koetaankin usein tunteena, joka ahdistaa ja satuttaa. Yksin jäädessään ihmisen mielen saattavat vallata kokemukset häpeästä, surusta, epäonnistumisesta ja kelpaamattomuudesta: en riitä, en osaa, en pysty, en ole tarpeeksi, minussa on jokin vikana. Yksinäisyys ilmenee myös kehollisina oireina vaikuttaen esimerkiksi verenpaineeseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin sekä kuormittaen ihmisen stressi- ja immuunijärjestelmiä.

Yksinäisyys ei myöskään ole vain yksilön ongelma, vaan monitasoinen ja systeeminen yhteiskunnallinen kipukohta, jolla on myös kansanterveydellistä ja yleiseen turvallisuuteen liittyvää merkitystä. Mitä meistä jokaisen – yksilöinä ja yhteisöinä – olisi mahdollista tehdä yksinäisyyden vähentämiseksi? Riittääkö ammatillinen yksinäisyystyö vai tarvitaanko Suomessa myös laaja-alaisempaa asennemuutosta?

Yksinäisyyden monimerkityksellisyyttä ovat avaamassa HelsinkiMission yksinäisyystyön päällikkö, sosiaalipsykologi ja yhteiskuntatietieteiden tohtori Maria Lähteenmäki ja yksinäisyystutkija, kasvatuspsykologian professori Niina Junttila. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.