Tässä jaksossa puhun haltioitumisesta — siitä hetkestä, kun jokin kaunis pysäyttää niin, ettei muuta voi kuin olla läsnä. Kävin lähimetsässä, samassa josta kerroin ensimmäisessä jaksossa. Pakkasauringossa puiden oksilta leijaili puuterilunta, joka kimalsi kuin glitteri. Lumi pyöri ilmassa kuin tanssien, kevyesti ja omassa rytmissään. Haltioitumisen ytimessä on hermoston rauhoittuminen, josta kerron lisää ihan omassa jaksossaan myöhemmin.