Suomalainen työväenliike jakautui kahtia vuonna 1918, kun punaisen Suomen johto pakeni Neuvosto-Venäjälle sisällissodan tappion jälkeen. He perustivat Suomen kommunistisen puolueen (SKP) Moskovassa elokuussa 1918 ja alkoivat rakentaa jaotteluja, ketkä olivat radikaaleja kommunisteja ja ketkä edustivat maltillisempia sosialidemokraatteja. Neuvosto-Venäjällä suomalainen kommunismi rakentui suhteessa bolševikkien toimintaan. Suomessa kommunistien toimintaa pyrki kontrolloimaan esimerkiksi Etsivä keskuspoliisi.

Tässä jaksossa pohditaan suomalaisen kommunismin sisäistä ja ulkoista kontrollia. Minkälaisia keinoja suomalaiset kommunistit käyttivät itse omien jäsentensä kontrollointiin tai jopa puolueesta ulossulkemiseen? Keitä olivat suomalaisen kommunismin ”me” eli ketkä hyväksyttiin osaksi yhteisöä ja millä perusteella? Kuinka suomalaisia kommunisteja kontrolloitiin Neuvosto-Venäjällä ja Suomessa?   

Asiantuntijat: Tauno Saarela ja Joni Krekola

Haastattelija: Anna Laakkonen

Miksaus: Jussi Lahtinen

Lähteet:

Joni Krekola Artikkeli: ”Kauhea joskin on puhdistustyömme” – SKP ja väkivalta". Teoksessa: Ruumiita ja mustelmia: näkökulmia väkivallan historiaan (2004)

Tauno Saarela "Suomalainen kommunismi ja rajat". Teoksessa: Työväestön rajat (2005)