Tässä Café Pausen jaksossa pohdin inhimillisyyttä ja sen rajoja. Ovatko ne jo tulleet vastaan yhteiskunnassamme? Siinä, mitä vaadimme niin itseltämme kuin muilta. Onko ihmisen sopeutumis- ja muutoskyvylle rajoja? Huomioiden kuitenkin sen, kuinka oman potentiaalin käyttäminen ja siihen pyrkiminen voi parhaimmillaan olla enemmän voimavaroja luova kuin niitä kuluttava tekijä. Pohdin myös, otetaanko yhteiskunnassamme ja sen päätöksen teossa riittävästi huomioon ihmisen psykologista ulottuvuutta. Tiedostammeko, millainen tunteva olento ihminen on ja miten ihmislajille ominaista käyttäytymistä sekä siihen liittyviä ilmiöitä - etenkin ongelmallisia - tulisi lähestyä, jotta ei tarvitsisi turvautua pakkoon ja pelotteluun?

Tässä jaksossa ehkä kysyn enemmän kuin annan vastauksia. Tavoitteenani onkin herättää ajatuksia. Puheeni pohjautuu vahvasti kaikkeen lukemaani ja kokemaani. Erityisesti haluan nostaa esiin Lauri Nummenmaan Tunnekartasto: Kuinka tunteet tekevät meistä ihmisiä -kirjan, joka itselleni oli todellinen herätys ihmisyydestä ja mm. tunteiden merkityksestä siinä. Mainitsen myös Yalen yliopiston The Science of Well-being -kurssin, jonka kuka tahansa voi käydä Coursera-palvelun kautta. Se avaa hyvin silmiä siihen, missä onnen ja onnellisuuden kokemus usein syntyy ja kuinka mieli helposti oikkuilee sen äärellä.

Niin, olisiko jo aika korvata pyrkimys tehdä asioita "enemmän, paremmin, kovemmin ja korkeammalle" sillä, että asioita tehtäisiin viisaammin, inhimillisemmin ja tietoisemmin. Toisiko se meille hyvinvointia niin, että pääsisimme jälleen yhteyteen itsemme, luonnon ja toistemme kanssa?

Tämänkin jakson tarkemmat muistiinpanot löytyvät blogistani osoitteesta maaritjantunen.fi.