Tässä toisessa bonusjaksossa juttelen ystäväni Leena Salmen kanssa siitä, mitä maailma oikein tarvitsee. Keskustelemme laajasti elämästä, rakkaudesta, itsetuntemuksesta, hyväksymisestä ja ymmärryksestä. Mutta myös siitä, että kuinka nykyrakenteet eivät välttämättä enää palvele ihmisyyttä. Jakso omalla tavalla kerää kokoon monta teemaa, joita kevään 2023 aikana olen Café Pausessa käsitellyt.

Me olemme molemmat Leenan kanssa Human Designin mukaan reflektoreita. Se on tuonut meidät yhteen ja siksi jakson alussa muutamalla sanalla puhumme reflektoriudesta oman kokemuksemme kautta. Noin muuten tämä bonusjakso vain sivuaa Human Desiginia eikä vaadi syvempää ymmärrystä, mistä siinä on kyse.

Jakson muistiinpanot löytyvät blogistani osoitteesta maaritjantunen.fi. Sieltä löytyvät myös aiempien jaksojen muistiinpanot ja siis tietoa myös siitä, mikä Human Design on ja mitä tarkoittaa reflektorius.

Tässä jaksossa puhun erityisesti, mitä on olla Reflektori Human Designin mukaan. Se on jatkoa edelliselle jaksolle, jossa puhuin enemmänkin itsetuntemuksesta ja erilaisista työkaluista sen vahvistamiseksi. Sen lopussa toin esiin Human Designin yhtenä selitysjärjestelmänä ja menetelmänä. Human Design kielellä olen Reflektori 5/2. Mitä reflektorius tarkoittaa? Miten se näkyy esim. Human Design kartassa? Miten reflektorien nähdään eroavan muista Human Design -energiatyypeistä? Miten olen käytännössä havainnut Human Designin auttavan itseäni hyväksymään ja vahvistamaan itsessäni tiettyjä piirteitä ja toimintamalleja sekä toisaalta nostanut tietoisuuteeni aivan uusia näkökulmia? Siinä samalla tulen kertoneeksi paljon itsestäni.

Jos haluat selvittää oman Human Design karttasi, energiatyyppisi ja profiilisi, sen voi tehdä esim. https://www.mybodygraph.com/. Alkuun sen selvittämiseksi, mitä kaikki tarkoittaa, pääsee mm. Avara mielen, ThetaMoonin tai Mikaelasol.com kautta.

Jos puolestaan haluat kuulla lisää reflektorien puhetta, suosittelen Annien podcastia Reflector Reflections. Siinä hän reflektorina haastattelee toisia reflektoreita. Lisää reflektoreita löytää myös Instagramista #humandesignreflector

Tämän Café Pausen kevään viimeisen varsinaisen jakson tarkemmat muistiinpanot löytyvät blogistani osoitteesta maaritjantunen.fi.

Tässä Café Pausen kevään 2023 viimeisessä jaksossa - jonka lopulta päädyin jakamaan kahteen osaan - puhun itsetuntemuksesta ja Human Designista yhtenä työkaluna sen vahvistamisesta. Ajattelen, että hyvä itsetuntemus on kaikkein tärkein voimavaramme, jonka avulla voisimme jopa ehkäistä uupumuksia. Sen lisäksi se on omannäköisen elämän perusta ja vaikuttaa laaja-alaisesti hyvinvointiimme. Se myös auttaa ymmärtämään ja hyväksymään toisten ihmisten erilaisuutta. Itsetuntemuksen lisääminen tapahtuu pääasiassa itseään havainnoimalla ja oivalluksia tekemällä. Toiset ihmiset peileinä helpottavat tehtävää merkittävästi. Sen lisäksi on tarjolla paljon erilaisia työkaluja ja testejä, joiden avulla oma persoonallisuus ja minäkuva voi selkiytyä. Näitä tuon jaksossa paljon esiin.

Yksi itselleni viime vuosina merkittäväksi itsetuntemustyökaluksi on muodostunut Human Design. Se on erityisesti auttanut minua hyväksymään itsessäni piirteitä, joista olin vuosi kausia yrittänyt tavallaan eroon siksi, että jokin muu toimintatapa on yhteiskunnassamme yleisempi ja hyväksytympi. Olen Human Design -kielellä Reflektori 5/2. Mitä se on tuonut mukanaan ja mitä se tarkoittaa, siitä puhun enemmän tämän jakson toisessa osassa.

Jaksossa mainitsemani erilaiset testit sekä muut tarkemmat muistiinpanot löytyvät blogistani osoitteesta maaritjantunen.fi

Jos Human Design puolestaan kiinnostaa, ilmaisen kartan pääsee tekemään esim. mybodygraph.com:ssa. Sen tulkitsemisessa suomeksi auttavat mm. Avara Mieli, Theta-Moon ja Mikaela Soldan.

"Hyviä asioita tapahtuu, kun lähdet pois kotoa." Siitä on muodostunut jo tunnuslauseeni, jonka perimmäisestä tarpeesta on tässä jaksossa puhe: tarve aktivoida itseään lähtemään ihmisten keskelle ihmettelemään ja kokemaan. Lähestyn aihetta erityisesti polyvagaaliteorian näkökulmasta ja Stanley Rosenbergin kirjaan "Vagushermon parantava voima" -pohjautuen. Erityisesti ajatus siitä, että vagushermon dorsaalisen haaran aktivoitumisesta johtuen ajaudun helposti lamaantuneeseen, antautuneeseen tilaan, jossa onnistumisen uskoa ei juuri ole, on saanut tarkastelemaan omaa tarinaanikin ja käyttäytymistäni uudesta näkökulmasta. Entäs jos toisinaan aktivoituminen on niin vaikeaa siksi, että vagushermo ei toimikaan oikein?

Rosenbergin perusharjoituksen lisäksi nostan esiin muutamia muita aktivoimiskeinoja. Etenkin silloin, kun on aloitettava, edistettävä ja saatettava loppuun jokin sellainen tehtävä, joka ei ole itselle niin mielekäs. Kerron myös, mitä hyvää itsensä aktivoiminen on tuottanut. Kaikessa tärkeää kuitenkin on, että oppisi tuntemaan itseään ja tunnistamaan omia tarpeitaan. Silloin tunnistaa, milloin tarvitsee pysähtymistä ja rauhoittumista ja milloin taas itsensä aktivointia. Ja sen lisäksi tiedostaisi, miten ko. tarpeita voisi täyttää ja toteuttaa.

Jakson tarkemmat muistiinpanot löytyvät blogistani maaritjantunen.fi. Sinne olen koonnut myös tiedot niistä kirjoista ja kursseista, jotka ovat vaikuttaneet tämän jakson sisältöön.

Tämä jakso on monella tavalla hyvin henkilökohtainen, vaikka sielun syövereihin en siinä sukellakaan. Sitä äänittäessä olen tuntenut itseni hyvinkin haavoittuvaiseksi. Syy siihen varmasti paljastuu itse jaksosta. Samaan aikaan tuntui, että tätä jaksoa oli - jos mahdollista - vieläkin mukavampi tehdä. Kuin todella olisin ollut jonkin oman äärellä. Kauneudella on minulle suuri merkitys, monella tapaa. Voimavaraksi se muodostui viimeistään masennuksen aikaan, kun opin pysähtymään ja nautiskelemaan - savoring - pienistä hetkistä, joissa usein jokin kaunis toimi ensin huomioni kiinnittäjänä. Sellaisena se on edelleen minulle eräänlainen palautuspiste. Asia, joka tarjoaa päivään mikrotaukoja.

Mutta kauneus on myös inspiraationlähde, tärkeä sellainen. Kun haluan tuntea olevani elossa tai kun tarvitsen inspiraatiota, tietoisesti hakeudun kauniiden asioiden ja miljöiden äärelle. Toisaalta haluaisin inspiroida sen avulla myös muita luomaan ja toteuttamaan itseään. Sillä sitäkin kauneus on: sen avulla kerron paljonkin siitä, kuka ja millainen olen, mutta myös toisille ihmisille, että he ovat minulle tärkeitä.

Tämän kaiken keskellä päädyn puhumaan pukeutumisesta, auringonlaskuista, valokuvaamisesta ja kattausten tekemisestä. Sekä siitä, miten kauneuden vaikutusta voi omassa elämässään helposti lisätä. Sen lisäksi, että pysähtyy kaiken kauniin äärelle.

Jakson tarkemmat muistiinpanot löytyvät blogistani eli maaritjantunen.fi. Sinne listaan myös kaikki ne teokset, joiden tiedostan vaikuttaneen tämän jakson sisältöön.

Tässä Café Pausen 7. jaksossa puhun hyväksymisen prosessista voimavarana eli siitä prosessista, joka auttaa näkemään maailman, elämän ja itsensä sellaisena kuin se tällä hetkellä on. Kyse ei siis ole oikein-väärin tai hyvä-huono -arvioinnista. Enemmänkin siitä, että tunnistaa ja tunnustaa, että jotain on tapahtunut. Minulle tällainen hyväksyminen ja siihen liittyvä prosessi nousivat tietoisuuteeni korona-ajan alussa. Silloin valitsin omaksi vuoden sanaksi hyväksymisen tavoitteena luoda sallivampi suhde omaan menneisyyteen ja toisaalta itseeni. Silloin myös huomasin, että minulla on erityinen hyväksymisen prosessi, jonka voin tietoisesti ottaa käyttöön ja joka auttaa mm. suhtautumisessa ympäröivään maailmaan ja sen tapahtumiin. Siksi ajattelen sen olevan erityinen voimavara, joka on myös resilienssitaito. Tässä jaksossa kerron tuosta prosessista ja paljastan myös, millaisia vaikutuksia sillä on elämääni ollut. Mielenrauhaa se on ainakin tuottanut, mutta mitä muuta?

Hyväksymisen prosessissa ajattelen olevan kyse siitä, että tunnistaa sen, mihin voi itse vaikuttaa ja sen jälkeen suuntaa oman energiansa siihen. Siihen sisältyy paljon tunteiden käsittelyä ja siten tunnetaidot ovat olennainen osa sitä. Mutta se kysyy myös näkökulman vaihtamisen taitoa ja ajattelun taitoa. Lopputulemana on kyky ja halu katsoa asioita ja asiatiloja, tapahtumia sekä muistoja objektiivisesti, sellaisina kuin ne ovat huomioiden myös niiden ikävät puolet. Se mahdollistaa niiden ymmärtämisen ja toisaalta energian suuntaamisen sellaisiin asioihin, joihin voin vaikuttaa.

Minulle haastavin ja pitkäkestoisin hyväksymisprosessi on liittynyt omaan uupumus- ja masennustaustaani. Tuntuu, että nyt vasta olen loppusuoralla: tällä hetkellä käsittelen elämättömään elämään liittyvää surua. Se on myös opettanut, kuinka hyväksyminenkin tapahtuu usein kerroksittain, vaiheittain, sitä mukaan, kun uusia tasoja tietoisuuden laajentumisen myötä itsessä avautuu. Myös tästä kerron jaksossa.

Tarkemmat muistiinpanot löytyvät blogistani, maaritjantunen.fi ja keskustelu jatkuu mm. Instagramissa, josta löydät minut omalla nimellä. Tämä jakso pohjautuu vahvasti omiin pohdintoihini ja havaintoihini, omaan prosessiini.

Tämä jakso ja sen aihe nousivat tunteesta, että juuri nyt tahdon puhua mikrofoniin eli äänittää podcastin. En kuitenkaan ensin tiennyt aihetta, mistä tahtoisin puhua. Meditaation ja aamusivujen aikana mieleen alkoi pulpahdella aiheita ja lauseita, jotka kaikki liittyivät näihin kolmeen teemaan eli inspiraatioon, motivaatioon ja flowhun.

Inspiraatio on mielestäni loistava esimerkki minuuden eli ihmisen sisäisen maailman ja ulkoisen maailman välisestä vuoropuhelusta. Joskus se on niin voimakasta, että sen voi melkein aistia. Aiemmin elämässäni minulla oli usein tapana odottaa inspiraation saapumista. Nykyisin aktiivisesti hakeudun inspiraatiolähteiden äärelle silloin, kun kaipaan ideoita, virtaa luoda ja joskus myös motivaatiota tehdä. Omien inspiraatiolähteitteni TOP 5 paljastan jaksossa kuten myös sen, miten ajattelen tuon sisäisen ja ulkoisen maailman vuorovaikutuksen tapahtuvan.

Inspiroitumisella voidaan vaikuttaa motivaatioon, mutta se on paljon muutakin. Yksinkertaistettu kaava motivaatiosta näkee sen tavoitteen tai tehtävän kiinnostavuuden sekä toisaalta onnistumisen uskon yhdistelmänä. Siitä, että olemme päivittäin sellaisten asioiden äärellä, jotka ovat meille mielekkäitä ja merkityksellisiä, olemme pitkälti itse vastuussa. Onnistumisen uskoon puolestaan vaikuttaa yleinen luottamus elämään ja siihen, että asiat tapahtuvat odotetusti, mutta myös se, että omaa riittävät resurssit (välineet ja tietotaidon) tehtävän tai tavoitteen saavuttamiseen. Joskus onnistumisen usko vahvistuu vain sillä, että yrittää - ja onnistuu.

Flow:n kokemus sisältää samat elementit kuin motivaatiokin. Lisäksi flowhun tarvitaan halua kehittyä ja rohkeutta houkutella itseään aavistuksen epämukavuusalueelle, jossa voi ylittää ja yllättää itsensäkin. Flow syntyy, kun tehtävä on erityisen kiinnostava ja siihen on mahdollisuus uppoutua niin, että aika ja ulkoinen maailma hetkeksi menettävät merkityksensä. Flow on yksi työn imun elementti, mutta ne eivät ole sama asia.

Jakson tarkemmat muistiinpanot ja taustalla vaikuttavat kirjat löytyvät blogistani osoitteesta maaritjantunen.fi

Tähän bonusjaksoon halusin pyytää mukaan hyvän ystäväni, Human Design asiantuntijan, TRE-ohjaaja Tiina Miinalaisen. Hänellä on taipumus kysyä kysymyksiä, jotka saavat ajatukseni laajenemaan ja muodostamaan uusia yhdistelmiä. Siksi pyysin häntä haastattelemaan minua tässä jaksossa sellaisista teemoista, jotka teidän kuuntelijoiden kanssa käymieni keskustelujen pohjalta - ja teidän lähettämien kysymyksien - kaipaavat vielä hieman tarkennusta tai laajempaa/syvempää pohdintaa. Syntyy jakso, joka esittelee muutamia mieltä ja sisimpää eheyttäviä tekniikoita.

Puhumme ensin silmänliiketerapiasta ja siitä, millaisen prosessin se sisältää sekä siitä, millaisena se minun kohdallani toteutui. Keskustelua vie osaltaan eteenpäin Tiinan omat pohdinnat siitä, voisiko emdr:stä olla hänelle apua.

Toisessa osiossa nousee esiin puheeni sabotööristä, mieleni sisäisestä hahmosta, jonka esittelin jo aiemmissa jaksoissa. Tiinaa kiinnostaa, ns. sisäinen pyöreän pöydän kokous, josta olen hänelle kertonut: millaisia muita hahmoja se sisältää, mitä ne edustavat ja miten heidän kanssaan kommunikoin. Sisäisen lapseni ja vanhan viisaan minäni lisäksi esittelen mm. kunnianhimoisen ja luovan minän. He edustavat toisaalta tarpeitani ja toisaalta persoonani eri puolia. Kerron myös siitä, kuinka pääasiassa viestin heidän kanssa meditaatiossa ja kuinka tällainen ajatusleikki on auttanut minua katsomaan omia tunteitani ja tarpeitani objektiivisesti.

Jakson lopussa puhumme vielä haaveista, joita minulla on hyvin vähän. Ne harvat vievät usein Rivieralle, jonka visuaalisessa ympäristössä haluaisin viettää enemmän aikaa. Työhön liittyviä haaveita minulla ei oikein tällä hetkellä ole. Miksi? Se selviää jaksossa.

Bonusjakson tarkemmat muistiinpanot sekä mainitut kirjat löytyvät blogistani. Sen kautta myös minut tavoittaa parhaiten. Tiinan palvelutarjonnan äärelle puolestaan löydät hänen kotisivujen kautta osoitteessa avaramieli.com , joka on todellinen itsetuntemuksen aarreaitta.

Tässä Café Pausen jaksossa pohdin inhimillisyyttä ja sen rajoja. Ovatko ne jo tulleet vastaan yhteiskunnassamme? Siinä, mitä vaadimme niin itseltämme kuin muilta. Onko ihmisen sopeutumis- ja muutoskyvylle rajoja? Huomioiden kuitenkin sen, kuinka oman potentiaalin käyttäminen ja siihen pyrkiminen voi parhaimmillaan olla enemmän voimavaroja luova kuin niitä kuluttava tekijä. Pohdin myös, otetaanko yhteiskunnassamme ja sen päätöksen teossa riittävästi huomioon ihmisen psykologista ulottuvuutta. Tiedostammeko, millainen tunteva olento ihminen on ja miten ihmislajille ominaista käyttäytymistä sekä siihen liittyviä ilmiöitä - etenkin ongelmallisia - tulisi lähestyä, jotta ei tarvitsisi turvautua pakkoon ja pelotteluun?

Tässä jaksossa ehkä kysyn enemmän kuin annan vastauksia. Tavoitteenani onkin herättää ajatuksia. Puheeni pohjautuu vahvasti kaikkeen lukemaani ja kokemaani. Erityisesti haluan nostaa esiin Lauri Nummenmaan Tunnekartasto: Kuinka tunteet tekevät meistä ihmisiä -kirjan, joka itselleni oli todellinen herätys ihmisyydestä ja mm. tunteiden merkityksestä siinä. Mainitsen myös Yalen yliopiston The Science of Well-being -kurssin, jonka kuka tahansa voi käydä Coursera-palvelun kautta. Se avaa hyvin silmiä siihen, missä onnen ja onnellisuuden kokemus usein syntyy ja kuinka mieli helposti oikkuilee sen äärellä.

Niin, olisiko jo aika korvata pyrkimys tehdä asioita "enemmän, paremmin, kovemmin ja korkeammalle" sillä, että asioita tehtäisiin viisaammin, inhimillisemmin ja tietoisemmin. Toisiko se meille hyvinvointia niin, että pääsisimme jälleen yhteyteen itsemme, luonnon ja toistemme kanssa?

Tämänkin jakson tarkemmat muistiinpanot löytyvät blogistani osoitteesta maaritjantunen.fi. 

Tässä jaksossa tarkastelen vahvasti yksilön ja yhteisön tai yksilön ja merkitykselliset muut välistä suhdetta. Lähden liikkeelle Johann Harin kirjan innoittamana siitä, kuinka masennus on osaltaan valaisemassa sitä, mikä meidän yhteiskunnassa on oikein pielessä. Pohdin turvallisten ihmissuhteiden merkitystä mm. uupumuksesta ja masennuksesta toipumisesta, yhteisön roolia ja nähdyksi/kuulluksi tulemista. Tarkastelu jatkuu kahden hyvin yleisesti kuullun ajatuksen tarkastelulla: "Älä anna muiden ihmisten mielipiteen niin vaikuttaa" ja "Älä vertaa itseäsi muihin." Molemmat ovat kuitenkin hyvin inhimillisiä juttuja. Ja molemmat sellaisia, jotka ovat minua triggeröineet, sillä olen kokenut, että niiden toteuttaminen käytännössä on äärimmäisen hankalaa. 

Ajattelen, että toiset ihmiset ovat peilejämme, jotka auttavat itseämme tunnistamaan omia tarpeita ja toiveita. Kuten myös nostamaan esiin eri puolia itsessämme. Siksi haluaisin kehoittaa enemmänkin valitsemaan viisaasti, ketä kuuntelemme ja keneltä kysymme kuin olla välittämättä toisten ihmisten ajattelusta lainkaan. Kaikki ihmiset eivät sovi itsellemme samalla tavalla peiliksi. Ei edes silloin, kun haemme ammattiapua. Ne ihmissuhteet, joissa tulemme kuulluksi ja nähdyksi omana itsenämme ovat kaikkein eheyttävimpiä, myös masennuksen kannalta.

Myös toisiin ihmisiin vertailulla on positiivisia funktioita, kuten oppiminen ja kehittyminen. Mutta jos sitä tekee liiaksi tai jos vertailun kohde ei ole realistinen, se muuttuu hankalaksi ilmiöksi. Jaksossa kerron, mikä minua auttaa katkaisemaan tietyt toistuvat haitalliset ajatusrakennelmat, kuten liian vertailun tai ylianalysoinnin.

Lopuksi tuon esiin integraaliteorian nelikentän, jonka nähtyäni oma ajatteluni sai eräänlaisen viitekehyksen. Siinä erotetaan neljä näkökulmaa: yksilön sisäinen ja ulkoinen sekä yhteisön/yhteiskunnan sisäinen ja ulkoinen. Tuon nelikentän olen lisännyt tarkempiin jaksomuistiinpanoihin blogiini osoitteessa maaritjantunen.fi.

Jaksossa lukemani katkelma on Johann Harin kirjasta Mielen yhteydet - masennuksen todelliset syyt.