"Hyviä asioita tapahtuu, kun lähdet pois kotoa." Siitä on muodostunut jo tunnuslauseeni, jonka perimmäisestä tarpeesta on tässä jaksossa puhe: tarve aktivoida itseään lähtemään ihmisten keskelle ihmettelemään ja kokemaan. Lähestyn aihetta erityisesti polyvagaaliteorian näkökulmasta ja Stanley Rosenbergin kirjaan "Vagushermon parantava voima" -pohjautuen. Erityisesti ajatus siitä, että vagushermon dorsaalisen haaran aktivoitumisesta johtuen ajaudun helposti lamaantuneeseen, antautuneeseen tilaan, jossa onnistumisen uskoa ei juuri ole, on saanut tarkastelemaan omaa tarinaanikin ja käyttäytymistäni uudesta näkökulmasta. Entäs jos toisinaan aktivoituminen on niin vaikeaa siksi, että vagushermo ei toimikaan oikein?

Rosenbergin perusharjoituksen lisäksi nostan esiin muutamia muita aktivoimiskeinoja. Etenkin silloin, kun on aloitettava, edistettävä ja saatettava loppuun jokin sellainen tehtävä, joka ei ole itselle niin mielekäs. Kerron myös, mitä hyvää itsensä aktivoiminen on tuottanut. Kaikessa tärkeää kuitenkin on, että oppisi tuntemaan itseään ja tunnistamaan omia tarpeitaan. Silloin tunnistaa, milloin tarvitsee pysähtymistä ja rauhoittumista ja milloin taas itsensä aktivointia. Ja sen lisäksi tiedostaisi, miten ko. tarpeita voisi täyttää ja toteuttaa.

Jakson tarkemmat muistiinpanot löytyvät blogistani maaritjantunen.fi. Sinne olen koonnut myös tiedot niistä kirjoista ja kursseista, jotka ovat vaikuttaneet tämän jakson sisältöön.