Aamupore

Sanna huokaisee mikrofoniin onnesta. Nyt alkaa tuntua siltä, että elämä rullaa hyvään suuntaa, niin rakkaudessa kuin työssä ja muussakin elämässä. Asiat ei tapahdu hetkessä, eikä niitä voi väkisin hallita. Vaan asioiden pitää antaa soljua kuin veden.

Jokainen on lukenut tarinan prinsessa Ruususesta, jonka prinssi herättää unesta ja sitten he elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka. Me olemme rakentaneet illuusioita loppuelämän rakkaudesta, joka tuo loppupeleissä meille pitkälti vain turhaa harmia. Voisiko tämän päivittää tähän päivään?

Sannan ystävä Marie tuli moikkaamaan pitkäksi viikonlopuksi, jonka aikana sattui kaikenlaista. Pieni piiritys vaatekaupassa sekä uutisotsikko, joka sai pohdiskelemaan naisen asemaa deittailumaailmassa.

Jos tulee torjutuksi tarpeeksi monta kertaa, alkaa automaattisesti vetäytyä. Näin saattaa moni ihmissuhde päättyä. Minkälainen olo torjutuksi tullessa herää?

Ikääntymistä pidetään jotenkin huonona. Elämä näyttää vanhemmilla ihmisillä tylsältä. Naisille tulee vaihdevuodet. Ryppyjä, voimattomuutta, ylipainoa. - Tai sitten vanheneminen voi olla parasta mitä tapahtuu. Sinä päätät.

Parisuhde, monisuhde, avoin suhde… Pitääkö se jotenkin määritellä? Ei välttämättä. Perinteiselle parisuhteelle voi heittää pikkuhiljaa hyvästit, koska nykyään on suvaittavaa rakentaa suhteet itselleen mieleiseksi. Jokainen on uniikki, joten myös tapa suhtautua suhteisiin eroaa.

Miten hyvin tiedostat oman itsesi suhdekiemuroissa? Osaatko sanoa, että perinteinen parisuhde sinua varten vai voisiko se olla jotain muuta? Meille on syötetty tietynlainen parisuhdemalli, josta on luotu lähes elämän päämäärä. Kun oppii tuntemaan itsensä, oivaltaa että perinteinen malli ei ehkä toimi. Mutta se vaatii itsetutkiskelua. Kuka uskaltaa?

Ikä on vaan numero, jos sen niin päättää. Moni pitää viittäkymppiä eräänlaisen vanhuuden alkamisen rajapyykkinä. Toisaalta taas elämä voi olla parhaimmillaan silloin. Toisille ikä tuo suurta iloa. Tänä päivänä vanheneminen on itseasiassa trendikästä. Se tehdään tyylillä rajoja rikkoen.

Jos pysyttelee vain yhdessä näkökulmassa, ei koskaan kykene oivaltamaan asioita uudessa valossa. Loogista, mutta ei kuitenkaan. Me kerromme itsestämme yhtä tarinaa, joka on joko draamasävytteinen tai tyytyväinen. Lisäksi me katselemme yhteiskuntaa ja toisia ihmisiä jonkun tietyn näkökulman kautta. Voisiko sitäkin muuttaa? Ja jos kyllä, niin miksi?

Mitä Sanna oppi, kun velkaa piti maksaa viisi vuotta? Oli päästettävä irti omasta tyylistä, persoonasta, jonka oli rakentanut tyylikkäillä vaatteilla ja mageilla hiustyyleillä. Enää ei ollut varaa.