Jonotus ja odottaminen on ihan yhtä tuskaa. Adhd henkilöillä pitäisi olla oma VIP kortti jolla pääsee jonon ohi aina ja joka paikassa. Koko yhteiskunta todennäköisesti hyötyisi tästä.

Mestarien mestari itse, eli minä meikäläinen kerron vähän miltä elämä voi näyttää kun asettaa itselleen ihmeellisiä rajoja ja tavoitteita mutta impulsiivisuus iskee väliin ja kaikki ei välttämättä mene ihan niin kuin oli alunperin ajatellut. Hauskaa on kuitenkin matkan varrella ollut, nimenomaan sen impulsiivisuuden vuoksi.

Monen vuoden muumimuki villitys joka päätyi yhden työpäivän mittaiseen jumittamiseen ilman minkäänlaisia varoituksia. Että innostuksen tuuli kun jostain pyyhkäisee meikäläisen ohi niin voi siinä näinkin käydä… ja käykin aina silloin tällöin.

Kun 3000 ideaa valloittaa sun pääsi joka päivä on ideoiden laatu, sun innostuneisuus, pettymys ja vauhdin huuma käsinkosketeltavissa

Jokapäiväistä etsimistä tavaroiden suhteen. Tuskailua kun yrität tehdä lähtöä ja päästä kämpästä pihalle. Milloin mikäkin siis kadoksissa, välillä jopa omat lapset...hups!

Kerron kuka olen, mitä ajattelen ADHD:sta ja miten yhteiskunta painaa päälle. Eka jakso, joten älkää kivittäkö mua.