Aikido ei hajoa tekniikan puutteeseen – vaan liian vakavaan mieleen.

Tässä jaksossa puhutaan siitä, miksi yrittäminen jäykistää, miksi voimaa lisätään juuri silloin kun ei pitäisi, ja miksi paras aikido syntyy usein leikin, välinpitämättömyyden tai pakon sivutuotteena – ei täydellisen kontrollin kautta.

• Tatami: selviytymistä vai leikkiä?
• Johtaako uke vai nage?
• Miksi “don’t be too serious” on ohje, jota on vaikein noudattaa silloin kun sitä eniten tarvitsee?

Jakso harjoitusmentaliteetista, jossa keveys ei ole vaihtoehto – vaan edellytys.

Aikido on täynnä harhoja – ja niin sen ehkä kuuluukin olla. Tässä jaksossa puhutaan harhaisista opettajista, mielikuvien varassa harjoittelevista harrastajista ja niistä ihanteista, joita treeneihin kannetaan sisään: samurait, realismi, pehmeys, voima, universumi. Kuka määrittää mitä leikkiä salilla leikitään, ja milloin opettajan harha muuttuu oppilaiden totuudeksi? Jakso kaikille, jotka ovat joskus etsineet “oikeaa aikidoa” – ja epäilleet koko ajatusta.

Tässä jaksossa käydään läpi sankyoehdotus, tuo aikidon nerokas temppu, jossa yrität saada parin uskomaan, että hänen on itse fiksua tehdä juuri se, mitä sinä haluat. Ja jos hän ei tajua? No, se ei ole sinun vika — hänen mekaaniset argumenttinsa ovat vain heikot.

Opit myös, miksi “pehmeä aikido” on oikeasti kovaa mekaniikkaa naamioituna zen-henkiseksi halauksesi, ja miksi kokeneet aikidokat eivät lyö: ei siksi että he eivät halua, vaan siksi että kukaan tatamilla ei osaisi reagoida siihen kuitenkaan.

Jos haluat aikidoa, jossa tekniikat eivät perustu telepatiaan, säälinsekaiseen myötäilyyn tai ranteella vispaamiseen, tämä jakso iskee — vähän niin kuin atemi, joka “ei koskaan osu”.

Tässä jaksossa sukelletaan eri aikidoseurojen kirjavuuteen ja pohditaan, voiko harrastaja löytää oman lajin lähiseudulta vai pitääkö matkalaukut pakata ja treenata ympäri maata. Sarita Pohjois-Lapin etästudion kuulumisista käydään aina Tampereen “pelleilyporukan” filosofiasta Suomen Aikidoliiton ikuiseen luokittelupulmaan. Kuulemme provokatiivisia näkemyksiä, asiapohdintaa ja tilanteen ironisointia siitä, miksi jotkut Aikido-seurat ottavat itsensä turhan vakavasti, miksi vakavasti otettavia seuroja kuitenkin tarvitaan, ja miksi “oma seura” saattaa olla vastaus niin moneen – tai ei ollenkaan. Luokitellaanko tulevaisuudessa seurat Pelleily-, Budoboomeri- vai Macho-kategoriaan? Kuuntele ja päätä itse.

Tämän kertaisessa jaksossa keskustellaan aikidon harjoittelusta. Somessa aikido on julistettu pelleilyksi. Olemme vahvasti samaa mieltä, siksi se on hauskaa. Yritämme avata millaista aikidoa Aikido Unlimitedissä treenataan ja mistä meidän mielestämme aikidon hauskuus syntyy.

Hyvää huhtikuun alkua.

Tässä jaksossa mennään syvälle – ehkä vähän liiankin syvälle. Pohdimme Aikidon juuria, O-sensein elämää, uskonnon roolia harjoittelussa ja... suomalaisia perinteisiä arvoja? Löytyykö Aikidon tulevaisuus kenties Lapista? Ja miksi meidän tatamien värit kertovat enemmän kuin arvaatkaan?

Kuuntele jakso ja selvitä, missä kohtaa huumori loppuu ja todellisuus alkaa. Vai alkoiko se koskaan?

Tällä kertaa pohdimme aikidon aloittamista. Puhumme siitä, miksi on ihan normaalia epäonnistua heti ensiaskeleesta lähtien tai ainakin noin 50 kertaa per treeni, ja miten juuri se epäonnistuminen tekee lajista hauskaa. Koska epäonnistuminen on taattu, pelastamme uuden harrastajan egoa antamalla mahdollisuuden olla huono muussakin kuin seisomisessa ja tenkan käännöksessä.

Kuulemme myös teorioita siitä, kannattaako uudet harrastajat kyllästää tärkeillä perusharjoitteilla vai onko järkevämpää vain antaa heidän leikkiä “ota keppi kaverilta” -peliä ja toivoa, että luonnollinen liike löytyy. Välillä sivuamme sitä, miten lapset liikkuvat ja miten aikuiset taas ovat oppineet häpeämään omaa liikettä.

Luvassa siis käytännön vinkkejä, pohdintaa sekä rutkasti harhapolkuja. Kaiken ytimessä on kuitenkin yksi iso kysymys: miten pidämme homman hauskana – niin aloittelijalle, joka hädintuskin muistaa, että käsiä on kaksi kappaletta, kuin konkarille, joka vasta tajusi ettei ole vieläkään “mestari”? Tervetuloa mukaan, heittäytymään ja ennen kaikkea epäonnistumaan iloisesti kanssamme!

”Ei se aloitus niin kamalaa ole – kunhan ensin mokaa tarpeeksi monta kertaa.”

Tervetuloa jälleen Suomen ensimmäiseen ja tietysti merkittävimpään Aikido-podcastiin – jossa emme oikeastaan enää tiedä, olemmeko edes kamppailulaji vai pelkkää sisäpiirien jumppaa.

Tässä jaksossa heitämme hyvästit Aikido-nimiselle kallisarvoiselle imagollemme ja pohdimme, mitkä muut lajit voisivat tuoda tähän seesteiseen halailu- ja pyöriskelykerhoon vähän eloa. Saatamme pohtia, miten Systeman hämmentävä lyöntikontakti, BJJ:n hikoilu-otteet ja kilpalajien ”on pakko olla kunnossa” -mentaliteetti voisivat edes teoriassa piristää Aikidon leppoisaa harjoittelua.

Tiedossa on siis pientä mielikuvituskamppailua sekä pohdintaa siitä, kannattaako ikinä harjoitella mitään muuta kuin Aikidoa. Hyppää mukaan, niin saatat oppia ainakin sen, miksi mikään muukaan laji ei ehkä sovi sinulle:

Aikido kaupallisena konseptina – hullu idea vai kultasuoni? Tässä jaksossa Mikko ja Sarita paljastavat salaisen suunnitelmansa, jolla lajista muka tehdään bisnes, avaavat verkkokauppaa (koska tokihan kaikille kelpaa “aito budohenki” kotiovelle) ja haaveilevat ihan omasta salista. Uskallatko kuulla, millaisilla suurilla puheilla aikidosta tehdään koko kansan hittilaji – vai päätyykö tämäkin vain parin optimistin unelmaprojektiksi? Nappaa kuulokkeet päähän ja liity ironiseen ilonpitoon!

Aikido Unlimited -podcastin toisessa jaksossa pohditaan Aikidon lajimääritystä ja-imagoa (onko niitä?), keskustellaan aikidon luonteesta (onko kyse kamppailulajista, filosofiasta vai jostain muusta) ja ennen kaikkea sitä,miten kertoa aikidosta lajista kiinnostuneille.