Ääriajattelua, eli polarisaatiota on maailmassa paljon ja myös Kirkossa. Mihin ehdottomuus johtaa? Ja miksi kuitenkaan Kirkko ei voi muutu huutoäänestyksellä?

Mitä pahaa on kunniantavoittelussa?

Miksi meitä varoitetaan rahan ja suuren omaisuuden vaaroista? Ovatko ne itsessään jo huono asia?

Mitä kirkkoon liittyjältä edellytetään? Pitääkö tietää paljon etukäteen? Pitääkö saavuttaa jokin hurskauden aste, että olisi kelvollinen? Näihin kysymyksiin yritän vastata.

Epäreiluus ja pahat asiat tarttuvat, mutta niin myös reiluus ja hyvät asiat. Hyvällä ja reilulla kohtelulla syntyy luottavaisuutta, uskollisuutta ja jopa uhrautuvaisuutta.

Otsikko kertoo kaiken. Tässä pohdin hieman työhyvinvointia ja toisaalta niitä hälytysmerkkejä jotka liittyvät työuupumukseen.

Pystymmekö myöntämään virheemme? Ja miten se liityy katumukseen ja mielenmuutokseen? Puhutaan hitusen myös houkkuudesta.

Kristisnuskoa ei saa enää joka paikassa tuoda esille. Miksi Halloween on sallittua kouluissa, mutta seimessä makaava lapsi on kauhistus? Miksi kristinuskosta poimitaan vaan parhaat palat?

Voimmeko rukoilla lakkaamatta? Mitä meidän kannattaa rukouksessa pyytää?

Miten Ehtoolliseen valmistaudutaan? Mitä sana ”pyhä” taas tarkoittikaan”? Ja mikä on oikeanlaista kelvottomuutta?