Blomiksen luonto

“Olla kuin peura ajovaloissa”. Pysähtyneenä, lumoutuneena, kauhusta jäykkänä, haltioituneena tai muuten vaan paikoilleen jähmettyneenä ei ole ikioma itseoppinut luontomiehemme, vaan kertoilee tällä kertaa tarinoita metsiemme hellyyttävistä otuksista aina Bambista Blomikseen.

Blomis on taasen mietiskellyt aloittaako vaiko ei? Siis talviruokinta. Vai tyytyäkö muiden laittamien ruokintapaikkojen tarjonnan seurantaan.

Satunnainen luontomiehemme tykkää visiteerata ruokinnoilla, ihan vaan seuratakseen lintujen touhuja ja toisinaan tarttuen kameraansa, joka on aina matkassa. Joko järkkäri tai ihan vaan kännykkäsellainen - kas paras kamera on mukana oleva kamera.

Mitä ruokinnalla tapahtuu juuri nyt? Kannattaako jo aloittaa, jos ei ole vielä toimeen tarttunut? Kas siinäpä visaisia kysymyksiä, joihin haetaan vastausta tämän viikon jaksossa Blomiksen luontoa.

Blomis näki aikoinaan elokuvan Poika ja ilves. Vaikuttui näkemästään ja on viimeistään siitä lähtien halunnut palavasti nähdä luonnossa vapaana ja villinä elävän Suomen ainoa kissapedon.

Haave ilveksen näkemisestä muuallakin kuin Korkeasaaressa elää edelleen.

Miehemme luonnossa on varsin ihmeissään tuon suunnattoman kauniin ja ihmiselle vaarattoman kissaeläimen kohtalosta tässä erityisen luontosuhteen maassa. Ilvestä metsästetään edelleen, vaikka se on monella tasolla rauhoitettu ja suojeltu. Mutta miksi?

Jakso sisältää ei-niin-miellyttäviä mielleyhtymiä ja suoraa puhetta, siitä varoitettakoon!

“Lehmällä on hieno hajuaisti, sen voi haistaa pitkän matkan päästä. Tämä on syynä raikkaaseen ilmaan maaseudulla.”

Ei, näin ei ole loihenut lausumaan satunnainen luontomiehemme vaan näin lauloi aikanaan Matti Pellonpää lastenlaulussa nimeltään Pöllö.

Mutta miten pöllö ja lehmä liittyvät toisiinsa voisi joku kysyä.

Niinpä, sanois Blomis.

Se tulee, oletko valmis? Taitaa tosin olla jo ohi osassa maata. Blomis sitä vielä etsii eteläisestä Suomesta. Soisi löytävän.

Joka vuosi se tosiaan tulee ja toisinaan se jopa yllättää. Positiivisesti useimmiten.

Satunnainen luontomiehemme on tällä kertaa ruskaisella mielellä luonnossa.

Tuntuuko muuttaminen sinusta ahdistavalta? Onneksi sitä osuu omalle kohdalle varsin harvoin, riippuen toki yksilön elämäntavasta ja tehdyistä valinnoista.

Satunnainen luontomiehemme Blomis on elämänsä aikana muuttanut vajaat 20 kertaa, parhaana (tai pahimpana) vuotena peräti kolme kertaa. Mitäs jos muuttaminen olisi tavallaan pakko hoitaa joka kevät ja syksy?

Syksyn tultua, sitä inehmon ajatus väkisin harhautuu alkavan pimeän vuodenajan selättämiseen ja sitten aikanaan tulevan kevään odotukseen. Vai miten sinä erityisen luontosuhteen omaava kuuntelijani ajattelet? Kuuntele Blomiksen ajatelmia aiheesta vaikka heti!

Satunnainen luontomies seikkailee taas, tällä kertaa hän on seikkaillessaan eksynyt sienimetsään ja on ihan hitutötterönä.

Blomis ei kerää sieniä syötäväksi eikä aio juosta maratonia koskaan. Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa, on universumin kokoinen arvoitus.

Kannattaa kuunnella sieniä sivuava viikkotarina ja tarttua erityisen luontosuhteen omaavan radiomiehen heittämään tarjoukseen. Jos siltä tuntuu, nimittäin.

Blomis on “pakotettu” antamaan luontoraportin syyslomaltaan. Ja niinhän hän tottavie on tehnytkin.

Ja vaikka hän ei ottanut koko kamera-arsenaalia mukaan, niin kyllähän hän jotain kuvamateriaaliakin tuotti matkaltaan. (kuvassa lomapaikan kissa)

Kysymys kuuluu: jäikö luontomiehellemme hyvä mieli kohteen luontotarjonnan suhteen vai tuliko pahakin pettymys?

Satunnainen luontomies on syyslomalla ja valjasti hyvän ystävänsä tuuraamaan viikkotarinan suhteen. Blomis hengailee nykyään paitsi perheensä myös Veijo Tekoälyn kanssa.

Lomaviikon tarinasta vastaa siis tekoäly (ChatGPT) ja kuvat on generoitu Photoshop Betalla.

Aika kauas on edetty niistä ajoista kun kaikki piti tehdä itse.

Harmaa on hyvä väri, laulaa Ismo Alanko. Blomis ei ole välttämättä ihan samaa mieltä. Ainakin mitä tulee luonnossa viihtymiseen. Silloin kun synkkään harmauteen liittyy vielä sade, ulosmenemisen sietämätön keveys ei nappaa harmaapartaisen satunnaisen luontomiehemme pirtaan. Ei, mutta siihen on olemassa lääke, joka kerrotaan viikkotarinan lopuksi.

(harmaja kuva Harmajasta: Juha Blomberg)