Elämää retriittisaarella, Seilissä. Tuntuu ihanalta olla vihdoin täällä, omassa rauhassa. Just sitä mitä elämääni kaipasinkin lisää. Kuulostelen tätä hiljaisuutta, joka varmasti tulee niin tutuksi saarella olon aikana.

Mun ikkunasta näkee suoraan vanhan sairaalan sisäpihan, ja ennalta mua kammoksutti ajatus siitä, että sinne on suora näköyhteys. Nyt kun oon täällä, pidän verhot auki ja katson pimeyteen. Uteliaana, kiinnostuneena, jopa iltahämärällä. Kummasti ne kaikki ajatukset ja pelotkin, mitä täällä asuminen ennalta herätti, on kadonneet.