Kuinka kaanon muuttuu, kysyy Niko ja ohjaa vertaamaan Pitchforkin uutta (2018) ja vanhaa (2002) listaa 1980-luvun parhaista levyistä. Oskari nostaa omaa häntäänsä, teoriasössöttää ja päätyy jopa mainitsemaan Derridan yrittäessään luodata syitä sille, miksi Yves Tumorin levy on niin monen (Pitchforkin) mielestä vuoden tärkeintä musiikkia.

Namedroppauspilvi:

ABC, Amnesia Scanner, Anohni, Arca, Beastie Boys, Beyoncé, Björk, Dean Blunt, Burial, Nuno Canavarro, Chino Amobi, Clams Casino, Leonard Cohen, Inga Copeland, Demdike Stare, Eagles, James Ferraro, Fleetwood Mac, Nils Frahm, Future, Gang of Four, Manuel Göttsching, Laurel Halo, Helena Hauff, The Haxan Cloak, Julia Holter, The Human League, Hype Williams, Michael Jackson, Joy Division, Kilo Kish, Low, The Mekons, Mission of Burma, Modest Mouse, Meredith Monk, NCO, Joanna Newsom, N.W.A., Oneohtrix Point Never, Paperi T, Pet Shop Boys, Pixies, Public Enemy, Prince, Prurient, R.E.M., Arthur Russell, Sade, serpentwithafeet, The Smiths, Sonic Youth, Sophie, The Sting, Sufjan Stevens, Andy Stott, Talking Heads, Cecil Taylor, Yves Tumor, Vatican Shadow, Kurt Vile, Von Hertzen Brothers, The Weeknd, Wolf Parade, XTC.

Suositukset:

Oskari: NCO: Hotlas, Sade: Stronger Than Pride sekä Kilo Kish: San Pedro ja Elegance.

Niko: Julia Holter: I Shall Love 2 ja Kurt Vile: Bass-ackwards