This is the Finnish version of the post Finding Solitude and Inspiration in the Finnish Sauna: A Journey Back to Writing. The text has been adapted to a B1-B2 Finnish language proficiency level and recorded for graded reading. You can also find the Finnish transcript in the show notes.
Hengitin metsän tuoksuista vesihöyryä hämärässä saunassa.
Tunsin hikipisaroiden nousevan iholleni.
Asettelin pyyhkeen paremmin hiusteni suojaksi – en halunnut hiusteni kärsivän kuumuudesta.
Nojasin pääni seinään, suljin silmäni ja annoin oloni pehmentyä raukeaksi.
Näin tämä blogi sai alkunsa. Saunasta – mikä olisikaan suomalaisempaa?
Perjantaina tunsin itseni hieman kipeäksi, joten jätin väliin kuntosalin, vaikka yleensä aloitan viikonloppuni treenillä.
Kuntosalille menemisen sijaan päätin rentoutua.
Käänsin saunan kiukaassa olevaa mustaa valitsinta.
Kiuas napsahti päälle, ja lämpö alkoi nousta.
Puin sadevaatteet päälleni, laitoin koirille pannat ja astuin ulos tihkusateeseen.
Marraskuun puoliväli, eikä lunta, vain loputtomia vesipisaroita.
Lähdin pitkälle lenkille tietäen, että kotiin palatessani minua odottaisi lämmin sauna.
Saunassa istuin hiljaisuudessa.
Pudotin löylyveteen muutaman tipan eteeristä öljyä, ja kaadoin vettä kiukaalle.
Viileä vesi sihahti osuessaan kuumiin kiviin, ja ilmaan levisi metsän ihana tuoksu.
Suljin silmäni ja hengitin syvään.
Juuri tätä sauna minulle merkitsee: hiljentymistä ja rauhoittumista.
Hämärää, lämpöä ja hiljaisuutta – mielenrauhaa.
Mietin, miten voisin kuvata saunan merkitystä itselleni.
Unescon kuvaus suomalaisesta saunakulttuurista tavoittaa sen osuvasti, tämä on suora lainaus Unescon internet-sivuilta:
“Saunakulttuuri on olennainen osa suurimman osan suomalaisista elämää. Saunakulttuuri, jota harjoitetaan niin kodeissa kuin julkisissa saunoissa, on paljon enemmän kuin pelkkää peseytymistä. Saunassa ihmiset puhdistavat sekä kehoa että mieltä ja saavuttavat sisäisen rauhan. Perinteisesti saunaa on pidetty pyhänä paikkana – eräänlaisena "luonnonkirkkona". Saunakokemuksen ytimessä on löyly, vesihöyry, joka syntyy, kun vettä heitetään kuumille kiville ja joka luo saunaan ainutlaatuisen hengen.”
Suomessa saunotaan, yksin, yhdessä ja isommalla porukalla:
perheet saunovat yhdessä
pariskunnat saunovat yhdessä
kaverit saunovat yhdessä
työkaverit saunovat yhdessä
ja jopa toisilleen ventovieraat ihmiset saattavat saunoa yhdessä.
Minä saunon kuitenkin mieluiten yksin.
Ehkä se johtuu minun introvertista luonteestani:
minulle sauna ei ole sosiaalinen tapahtuma vaan intiimi rauhoittumisen hetki.
Toki, kyllä minäkin voin saunoa yhdessä mutta mieluiten nautin saunasta yksin.
Jos löydät itsesi kanssani saunasta, olet todennäköisesti minun kumppani tai läheinen ystävä.
Muutoin saunon mieluiten yksin.
Niin kuin nyt kolme päivää sitten perjantaina.
Hengitin metsän tuoksuista vesihöyryä hämärässä saunassa.
Työhuolet olivat kadonneet jo kävelylenkillä ja olivat kaukana poissa mielestä.
Tunsin itseni väsyneeksi mutta en enää kipeäksi.
Mietin taas kirjoittamista.
Nuorempana kirjoitin paljon. Kirjoitin päiväkirjaa, tarinoita, kirjeitä - kaikkea mahdollista.
Nyt nelikymppisenä tuntuu, että en enää ehdi kirjoittaa muuta kuin työsähköposteja ja kauppalistoja.
-No, toki myös Whatsapp-viestejä ja sen sellaisia mutta niitäkin harvakseltaan.
Olisi ihanaa löytää kirjoittamisen ilo uudelleen.
Miksi aloittaminen on niin vaikeaa?
Miten jaksaisin kirjoittaa silloinkin, kun työ on stressaavaa ja arki tuntuu kiireiseltä?
Heitin lisää löylyä. Tällä kertaa ilman metsän tuoksuista eteeristä öljyä.
Sihahdus.
Mietin ääneen lukemista.
Olen aina ollut tarinoiden kertoja. Lapsena luin kirjoja pikkusiskolle ja -veljelleni.
Olen myös lukenut kirjoja ääneen nuoruuden poikaystävälle.
Nykyisin teen työtä, jossa pääsen kertomaan tarinoita - mutta kaipaan ääneen lukemista.
Miten voisin lukea ääneen? Ja mitä lukisin?
Otin hieman kivennäisvettä pullosta, jonka olin ottanut mukaani saunaan.
-Jotkut haluavat juoda saunassa olutta mutta minä en juo sitä ollenkaan.
Joskus juon siideriä mutta en halua juoda sitä saunassa.
Minusta paras saunajuoma on kivennäisvesi, mieluiten sitruunan makuinen.
Heitin lisää löylyä.
Sihahduksen jälkeinen vesihöyryn lämpö ympäröi minut taas.
Ihana rauha. Ja hiljaisuus.
Tiedän, että kirjoittamisen ilo löytyy vain kirjoittamalla.
En yhtäkkiä työpäivän keskellä, sähköpostia naputellessani, koe oivallusta, että
"onpa mukava kirjoittaa!"
Ei, niin ei tule käymään.
Kirjoittamisen ilo löytyy vain kirjoittamalla – myös silloin, kun ei huvita eikä jaksaisi.
Kaikista helpointa olisi kirjoittaa päiväkirjaa.
Arjesta. Tapahtumista. Ajatuksista.
Jos kirjoittaisin julkisesti voisi minulle tulla pieni paine kirjoittamiseen, eikä sitä jättäisi niin helposti tekemättä silloin, kun ei tunnu siltä.
…ehkä tätä ajatusta voisi tosiaan kehittää.
Minusta alkoi tuntua, että nyt olin ollut saunassa tarpeeksi pitkään.
Laskeuduin alas lauteilta ja menin kylpyhuoneeseen.
Levitin kasvoilleni puhdistavan geelin; ihohuokoset olivat varmasti auki saunan lämmön jälkeen.
Pesin hiukseni ja rutistin niitä kuivemmaksi.
Levitin hoitoaineen kevyesti kihartuviin hiuksiini ja palasin takaisin saunan lämpöön.
Kaadoin vettä kiukaalle - lämmin henkäys ympäröi minut uudelleen.
Jospa vain kirjoittaisin kirjoittamisen ilosta ja sen takia? Jos en mitään muuta keksi niin ihan vain tavallisesta elämästä.
Ehkä.
Saunan hiljaisuudessa ei ole häiriötekijöitä. Ei ruutuja. Ei ääniä. Ei kahta saksanpaimenkoiraa vaatimassa huomiota.
On tilaa omille ajatuksille.
Mietin, että jos kirjoittaisin lähinnä omasta arjesta, ajatuksista ja sen sellaisesta, voisin myös lukea kirjoitukseni ääneen.
-Sitä minä en tiedä kiinnostaisiko ketään kuunnella minua mutta minusta olisi mukavaa lukea.
Kaikista mieluiten minä lukisin satuja ja tarinoita mutta niihin varmaankin liittyy tekijänoikeuksia - ehkä minä joskus kirjoitan satuja itsekin mutta en vielä.
Ensin minun pitää palauttaa mieleeni kirjoittamisen rytmi, löytää minun oma tapani kertoa tarinoita ja kirjoittamisen ilo.
Sitä odotellessa minä voisin ehkä kirjoittaa jotain, jota voisin sitten lukea ääneen.
Puristelin hoitoaineen kyllästämiä hiuksiani.
Laskeuduin hetkeksi alas kiukaan tasolle:
Napsautin sen pois päältä.
Lämpöä riittäisi vielä pitkään.
Kaadoin vettä kiukaalle, joka ei tuntunut olevan tietoinen siitä, että se oli pois päältä.
Ihanan lämmintä.
Ehkä voisin vain kirjoittaa. Ja myös lukea ääneen kirjoittamaani tekstiä.
Tällä kertaa laskeuduin saunan lauteilta lähteäkseni. Päätin, että nyt minä vain aloitan.
Ja kirjoitan.
This is a public episode. If you would like to discuss this with other subscribers or get access to bonus episodes, visit insidefinnishlife.substack.com
