Sarjan viimeinen etappi on hillitty, jopa tylsä pääkaupunki Washington. Sinne on kärrätty suuri määrä Apollo-lentojen historiaa esille Smithsonianin museoihin, joten tämä osa sopii erinomaisesti Apollo 11 -lennon kyytiin hyppäämiseen, seuranneiden lentojen tulosten miettimiseen ja myös koko Apollo-ohjelman tilinpäätöksen tekemiseen.

Washington on myös oikea paikka pohtia politiikan vaikutusta Nasan tekemisiin. Aivan lopuksi katsotaan kristallipalloon: milloin ja miten ihminen palaa Kuun pinnalle?

Beach Boys soi kaiuttimissa, kun vieressä vilahtavat hallit, joissa Apollo-avaruusalukset rakennettiin. Nyt lähistöllä SpaceX rakentaa omia avaruusaluksiaan.

Jännittävämpää on kuitenkin Los Angelesin pohjoispuolella Mojaven autiomaassa, missä sijaitsee Edwardsin lentotukikohta. Se oli (ja on edelleen) Yhdysvaltain tärkein koelentokeskus, missä on testattu kaikenlaisia mahdollisia lentolaitteita X-15 -rakettikoneista avaruussukkulaan. Monet kuuastronauteista viettivät siellä myös pitkiä aikoja ennen avaruuslentäjiksi pääsemistään, ja tämän kuivan suolajärven sekä autiomaan kokeminen auttaa pääsemään kiinni Apollo-astronauttien mielenlaatuun. Se on yhdistelmä huimapäisyyttä, kylmähermoisuutta ja sotilashuumoria.

Nyt Mojavesta kurottaa avaruuteen Virgin Galactic, joka aikoo laukaista ensimmäiset turistit avaruuteen mahdollisesti vielä tänä vuonna.

Flagstaff on sympaattinen metsätalous- ja yliopistopaikkakunta Arizonan ylänköalueella. Siellä on puita, rautatie ja maailman parhaiten säilynyt törmäyskraatteri. Etenkin kun sen lähellä on kuumaista tulivuorialuetta, suuri geologian tutkimuslaitos ja tähtitieteellinen observatorio, ei ollut lainkaan ihme, että paikasta muodostui tärkeä paikka Kuun tutkimuksessa ja sinne lentäneiden astronauttien koulutuksessa.

Tässä osassa pohditaan myös laajemmin Apollojen tieteellistä antia sekä ihmetellään kuuautoja.

Miksi ihmeessä kuulennot laukaistiin avaruuteen alligaattoreita vilisevältä luonnonsuojelualueelta Floridassa? Miltä tuntui seurata kuuraketin laukaisua aikanaan?

Kuuraketteja varten rakennettu jättimäinen halli näkyy kauas Cape Canaveralin alueella ja muutenkin Apollojen aika on edelleen selvästi nähtävissä. Samalla kun avaruuskeskusta viritetään uusia kuulentoja varten, puhaltavat siellä myös kokonaan uudet tuulet, kun SpaceX ja muut avaruusyhtiöt lähettävät sieltä rakettejaan avaruuteen sekä suunnittelevat huimaa tulevaisuutta.

"Houston, meillä on ongelma", sanoi Apollo 13 -lennon komentaja Jim Lowell ja radiolinkin tällä puolella oli Nasan lennonjohtajalegenda Gene Krantz. Hän pääsee ääneen tässä osassa ja kertoo myös mikä kuulentojen johtamisessa on tärkeintä ja muistelee silloisia työtovereitaan, parikymppisiä Yhdysvaltain keskilännestä kotoisin olevia poikia.

Houstonissa sijaitsee yhä edelleen Nasan lennonjohtokeskuksen lisäksi sen miehitettyjen avaruuslentojen keskus, mihin kuuluu olennaisena osana astronauttikoulutuksessa käytettäviä simulaattoreita.

Apollo-ohjelman avainhenkilö oli saksalainen raketti-insinööri Wernher von Braun. On aika omituista, että tämä natseille ohjuksia suunnitellut herra päätyi paitsi syvästi uskonnolliseen Alamabaan, niin myös suunnittelemaan Apollot matkaan lähettäneen suuren kantoraketin.

Kun hän saapui Huntsvilleen vuonna 1952, tuli mukana suuri joukko saksalaisia. Heidän perintönsä näkyy paitsi kaupungissa yleisesti, niin myös siellä olevassa Nasan avaruuskeskuksessa yhä edelleen. Ja siellä suunnitellaan nyt myös rakettia, joka vie seuraavat ihmiset Kuuhun jo muutaman vuoden päästä.