Heli Anna: Pieniä tarinoita

Eräänä pimeänä talvi-iltana ollessani kaksi- tai kolmevuotias sain maailman ihanimman nallen.

Rajavartioasemalla pihan perällä oli likakaivo, sellainen vanhanaikainen. Oli kaivettu monttu, rakennettu montun päälle laudoitus ja kahvasta nostettava luukku, josta roskat heitettiin kaivoon. Kun maa keväisin suli tai satoi paljon vettä, oli sitä montussakin ja sinne olisi voinut hukkua. Jostain kumman syystä sain päähäni, että likakaivo oli kiinnostava asia.

Oli talvinen päivä, aurinkoa ei näkynyt ja sää lupaili hiukan lumisadettakin, mutta isäni lähti partioimaan hiihtäen.

Minä olin isän tyttö, hiukan villi ja hetkittäin aiheutin äidilleni ylimääräistä sydämen tykytystä. Tällä kertaa päätin lähteä isäni mukaan.

Kun olin pieni, asuimme maalla, tai oikeammin rajavartioasemalla, koska isäni oli rajavartija. Eräänä iltana saunassa tapasin tontun. Tässä erittäin lyhyt tarina siitä.