Hereillä

Tänään vieraana Tommi Ristola eli Tommiarska! Puhutaan miesten mielenterveydestä ja tunnetaidoista, mutta myös siitä, miksi Tommi ei halua määritellä itseään diagnoosien kautta. Keskustelu jatkuu identiteettiin, lokeroimiseen ja siihen auttavatko diagnoosit ymmärtämään itseämme vai määrittääkö se liikaa sitä, ketä olemme.

Seuraa Hereillä -podia ja saat aina ilmoituksen, kun uus jakso on tullut 💛

Mainos: Sooma Medical

Vieraana Peppina Rosen, joka puhuu avoimesti suhteestaan alkoholiin, sen lopettamista ja siitä, miten paljon elämää se ja hänen isänsä kuolema on muuttanut viime vuosina.

Vieraana Nanna Karalahti, jonka kanssa puhutaan rohkeudesta, vahvuuksista, heikkouksista ja siitä, miten hän pärjää, kun elämä ei mene niin kun oli suunnitellut. Nanna kertoo, millaista oli astua nyrkkeilykehään Martina Aitolehteä vastaan ja mitä kokemus opetti hänelle itsestään. Lisäksi keskustellaan avioerosta, äitiydestä ja siitä mitä hän haluaa ja ei halua opettaa lapsilleen. 

Tänään studiossa Viivin kanssa rohkea ja valloittava Lotta Hintsa.

Uusi kausi on taas täällä! Miltä tuntuu, kun kesken tavallisen päivän iskee yhtäkkiä varmuus, että nyt jotain pahaa tapahtuu? Tässä jaksossa Viivi kertoo omasta historiastaan paniikkikohtausten kanssa – ihan ensimmäisistä kerroista, pahimmista hetkistä ja siitä, mikä lopulta auttoi. Mistä paniikkikohtaukset ehkä alun perin lähtivät?

Miksi yksi vastoinkäyminen kaataa viikoiksi, mutta toisesta selvitään yllättävän nopeasti?

Tässä jaksossa puhutaan resilienssistä eli psykologisesta palautumiskyvystä. Siitä, miks jotkut ihmiset näyttää löytävän tiensä eteenpäin vaikeuksista huolimatta ja miksi kyse ei yleensä oo vaan jostain synnynnäisestä vahvuudesta. Puhutaan siitä: mitä resilienssi oikeasti on (ja mitä se ei ole ja miks vaikeudet ei automaattisesti riko ihmistä. Puhutaan myös siitä, miten aivot käsittelee vastoinkäymisiä.

Lähteet: Psychological Resilience (APA), Acceptance & Commitment Therapy (Hayes), Stress & coping (Lazarus & Folkman), Neuroplasticity research, Polyvagal theory (Porges)

Miksi mikään ei enää riitä? Miksi tuntuu, että aina pitäis olla vähän parempi versio itsestään?

Paremmassa kunnossa. Tuottavampi. Fiksumpi. Menestyneempi. Me eletään ajassa, jossa lähes kaiken voi mitata, seurata ja optimoida. Ja vaikka itsensä kehittäminen voi olla hyvä asia, jossain kohtaa siitä tulee myös ansa. Tässä jaksossa puhutaan siitä, miksi aivot jäävät koukkuun jatkuvaan parantamiseen, miksi sosiaalinen media ruokkii tunnetta siitä, että ollaan jatkuvasti vähän jäljessä ja miksi niin moni kokee riittämättömyyttä - vaikka tekee koko ajan enemmän, kuin koskaan ennen.

Puhutaan dopamiinista, hedonisesta adaptaatiosta, vertailusta, suorittamisesta ja siitä, miksi elämä muuttuu niin helposti projektiksi.

Ehkä meidänongelma on siinä, että ei kysytä enää: "Mikä olisi mulle oikeasti hyvä ja riittävä elämä?"

Lähteet: Social Comparison Theory (Festinger, 1954), Hedonic Adaptation (Brickman & Campbell, 1971), Self-Determination Theory (Deci & Ryan, 2000), Dopamine Reward Prediction Theory (Schultz, 1997), Berridge & Robinson – Incentive Salience Theory, Maslach & Leiter – Burnout Research, Shoshana Zuboff – Surveillance Capitalism & Adam Alter – Irresistible.

Tässä jaksossa puhutaan siitä, miksi näkyväksi tuleminen, epäonnistuminen ja arvostelu voivat tuntua niin pelottavilta — vaikka samaan aikaan haluaisit tehdä, yrittää, näkyä ja onnistua! Miksi jätetään asioita tekemättä, vaikka haluttaisiin oikeesti niitä? Miksi on helpompaa yrittää puoliksi kuin antaa itsestään kaikki? Entä miksi onnistuminenkin voi tuntua pelottavalta? Jaksossa puhutaan arvostelun pelosta, häpeästä, self-handicapping-ilmiöstä, spotlight effectistä, huijarisyndroomasta ja siitä, miten yhteiskunta sekä some tekevät näkyväksi tulemisesta entistä kuormittavampaa. Tää jakso on sulle, jos tiedät, että ehkä pidättelet itseäsi — mut et oikein tiedä miten lopettaa.

Lähteet

Eisenberger, Lieberman & Williams (2003): sosiaalinen hylkääminen aktivoi aivoissa kipuun liittyviä alueita. Jones & Berglas (1978): self-handicapping eli itselle rakennettu este epäonnistumisen varalta. Gilovich, Medvec & Savitsky (2000): spotlight effect eli taipumus yliarvioida, kuinka paljon muut huomaavat meidät. Lieberman et al. (2007): tunteen nimeäminen voi vähentää amygdalan aktiivisuutta ja auttaa säätelemään tunnetta.