Millaiset sanat satuttavat? Miten kieli muokkaa asenteitamme lihavia ihmisiä kohtaan? 

Ennen vanhaan lihava tarkoitti hyvävointista ja rotevaa, eikä suinkaan ollut pilkallinen ilmaisu. Kieli, arvot ja keskustelukulttuuri ovat myös jatkuvassa muutoksessa.

Sarjan viimeisen jakson vieraina ovat toimittaja Anna-Stina Nykänen ja kielitieteilijä Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta. 

Molemmat muistuttavat, että on aivan mahdollista tiedostaa käyttävänsä loukkaavia sanoja sekä tiedostaa se, miten puhumme toisistamme.  Onko henkilön määräävin ominaisuus hänen kehon painonsa vai sittenkin jokin luonteenpiirre?

Kalle Talonen haastattelee. 

Jatkuvan mittaamisen ja arvioivan katseen alla voi olla vaikea suhtautua erilaisiin kehoihin neutraalisti.

Suhtautuminen on yhä vihamielistä ja monessa paikassa syrjivää. Lisäksi somesta nousee sairaalloista laihuutta ihannoivia skinny- ja rib flare -trendejä.

Jakson vieraat läskiaktivisti Raisa Omaheimo ja tutkija Anna Puhakka Jyväskylän yliopistosta tietävät, että asenteissa riittää korjattavaa.

He arvioivat, että läskiaktivismi ja kehopositiivisuusliike ovat aikaansaaneet sen, että yhä useampi lihava ihminen on saanut puhetilaa julkisuudessa.

Myös mediakuvasto on monipuolistunut ja esimerkiksi terveydenhuollossa puhetavat ovat muuttuneet lihavia ihmisiä kunnioittavimmiksi.

Oman kehon hyväksyminen on avain hyvinvointiin. Kyse ei ole lihavuuden ihannoinnista.

Kalle Talonen haastattelee.

Missä vaiheessa kehon koosta tuli hyvän kansalaisen mittari?  Mitä painon mittaamisen historiasta kannattaa ottaa opiksi?

Jaksossa tutustutaan kehojen mittaamisen ja arvottamisen historiaan. Esimerkiksi peilien yleistyminen on muuttanut suhtautumistamme omaan ja toisten ulkonäköön todennäköisesti enemmän kuin mikään muu keksintö.  

Tiedetoimittaja, tietokirjailija Juha Matias Lehtonen puhuu “Kultakutri-vyöhykkeestä”. Se on kapea tila, jossa määritetään, miltä saamme näyttää ja millaisin konstein toivottuun ulkonäköideaalin pitäisi päästä. 

Kalle Talosen vieraana on myös tutkijatohtori Eve-Riina Hyrkäs Oulun yliopistosta. Hän on tutkinut muun muassa vuonna 1950 perustettua Lihavuuden vastustamisyhdistystä.

Liikuntaa esitetään usein lääkkeeksi lihavuuteen. Lihavan ihmisen kynnys kuntosalille voi olla kuitenkin korkea. 

Tutkija Saara Särmä kuntoilee ahkerasti, mutta sanoo, että lihavien kuntoilussa on paradoksi: heitä kannustetaan liikkumaan, mutta toisaalta he eivät ole liikuntapaikoissa välttämättä hyväksyttyjä ja oikean kokoisia kuntoilijoita. Isokokoisia ihmisiä ei esimerkiksi juuri näy kuntokeskusten mainoskuvissa. 

Lihava ihminen voi kuitenkin olla hyväkuntoinen ja liikkua omaksi ilokseen. Käsityksemme liikkuvasta ihmisestä on liian kapea, sanoo lihavuustutkija, apulaisprofessori Hannele Harjunen Jyväskylän yliopistosta.

Harjunen muistuttaa myös, ettei iikunnan pitäisi olla kenellekään vain keino laihduttaa.

Kuinka paljon pitää ja kannattaa mitata syömistään? Listata kiellettyjä ruoka-aineita ja rajoittaa ruokavaliotaan? 

Asiantuntija Katri Mikkilä Syömishäiriöliitosta sanoo, ettei ruoka saisi koskaan olla uhka. Kiusaus, jota vastustaa.  Ruuan pitäisi olla joskus myös nautinto ja toisena hetkenä vain kehon polttoainetta. 

Terveyssosiologian professori Piia Jallinoja Tampereen yliopistosta muistuttaa, ettei ruokavalioista voi laatia kivenhakattuja sääntöjä, sillä ihminen ja tilanteet muuttuvat, ja joustavuus on tärkeää.  

Kalle Talonen kyselee jakson haastateltavilta myös intuitiivisesta syömisestä ja siitä, miksi syöminen vaikuttaa nykyään niin monimutkaiselta.

Kilot, mitat ja ihanteet ohjaavat katsettamme. 

Vain harva meistä on tyytyväinen omaan painoonsa. Lihavuusstigma -hankkeen kyselyssä 42 prosenttia kaikista vastaajista ilmoitti moittivansa itseään painonsa vuoksi. Naisista näin teki 51% ja miehistä 33%. Mitä korkeampi painoindeksi, sitä enemmän oli itsensä moittimista. Myös niin sanotusti normaalipainoiset sättivät itseään: heistä noin joka viides kertoi olevansa tyytymätön painoonsa. 

Mitä jatkuva tyytymättömyys meissä aiheuttaa? Ja kuka määrittelee kehoideaalin? 

Kauneusihanteita tutkinut kulttuuriantropologi Taina Kinnunen ja monitaiteilija Taneli Kemppi puhuvat jaksossa kehojen arvottamisesta. Kemppi on tehnyt  omaelämäkerrallisen “Kerrosten välistä” -sarjakuvakirjan laihdutuskulttuurin haitoista.

Juontajana Kalle Talonen.

Millaiset kehot pääsevät mediassa esille? Millaisia mielikuvia media luo lihavuudesta? Ja miksi ihmeessä lihava ihminen on uutiskuvissa usein vain päätön keho?

Haastattelussa hyvinvointivaikuttaja ja tietokirjailija Veera Papinoja eli Veera Bianca sekä ulkonäkötutkija, sosiologian professori Outi Sarpila Turun yliopistosta. 

Esimerkiksi muotilehtien naiskuvassa ei ole vuosikymmenten saatossa muuttunut oikeastaan mikään; vain todella hoikka kelpaa malliksi, kertoo Sarpila.

Ulkonäköpaineita ei pääse Instagram-aikakaudella karkuun kukaan, mutta erityisesti naisten kehojen raamit ovat tiukat. Lihavankin pitää olla "oikealla" tavalla lihava.

Juontajana Kalle Talonen.

67% lihavista oli kokenut viimeisen vuoden sisällä arvostelua painonsa takia, ilmenee kesällä 2025 julkaistusta Lihavuusstigma -kyselystä. Mitä korkeampi painoindeksi on, sitä enemmän arvostelua ja syyllistämistä ihminen kohtaa. Lihavuusstigmaa esiintyy erityisesti sosiaalisissa tilanteissa, terveydenhuollossa, työpaikoilla ja julkisissa palveluissa. 

Miksi lihavat ihmiset kohtaavat yhä useammin myös suoranaista vihapuhetta? Onko empatia kadonnut? Mitä tapahtui kehorauhalle? Ja miksi huolitrollaus on aivan turhaa, jopa haitallista? 

Ensimmäisen jakson vieraina ovat professori ja vihapuhetutkija Tuija Saresma Itä-Suomen yliopistosta sekä someaktivisti ja plussamuija Miisa Asikainen. Jälkimmäistä on satuttanut eniten se kun hän oli vielä nuori ja painoa kommentoitiin baarissa halveksuvasti. Nykyään Miisa tietää jo ennakkoon, millaisia ikäviä somekommentteja hän saa postauksensa yhteyteen. “Vitun läski” on niistä kevyimmästä päästä.

Molempien mielestä kaikenlainen vihapuhe on lisääntynyt, eikä sen vähenemisestä ole merkkejä, elleivät julkaisualustat ala sitä tehokkaammin rajoittaa. 

Kalle Talonen haastattelee. Tarinan lukee Heidi Laaksonen.