Se on jatkuvaa omasta sisäisestä puheesta tietoisena pysymistä. Se on armollisuutta itseä kohtaan. Se on itsensä kohtelemista niin, kuin kohtelisin parasta ystävääni. Se on hyvien asioiden tekemistä itseä kohtaan. Joskus se on itsensä patistamista ulos raikkaaseen ilmaan, joskus taas se on lempeä käsky osata levätä ja olla vain. Se on sen tiedostamista, että olen hyvä ja riittävä tällaisena. Itsen rakastaminen myös edesauttaa sitä, että uskallan täysillä ja aidosti myös rakastaa ympärillä olevia ihmisiä.