Johtajana ihminen

Päijät-Hämeen pelastusjohtaja Mira Leinonen kasvoi johtajaksi vasta, kun hän alkoi kirjoittaa omat sääntönsä. Johtajana ihminen -podcastissa hän kertoo, miten se tapahtui.

Ensimmäiselle pelastustehtävälleen Mira lähti kolmen kuukauden ikäisenä isänsä sylissä, ja palokuntaan hän liittyi seitsemänvuotiaana. Opinto-ohjaaja kuitenkin neuvoi häntä etsimään ammatin muualta. Mira valmistui diplomi-insinööriksi. Vasta Rautatievirastossa esihenkilö kysyi, oliko hän koskaan ajatellut pelastusalaa. Pelastusopistossa Mira tunsi, että tätä varten hänet on tehty, ja ensimmäisen syksyn henkilökohtainen tragedia vahvisti kutsumuksen.

Muiden odotukset ovat yrittäneet muovata Miraa monella tavalla. Millainen naisen pitäisi olla miesvaltaisella alalla? Saako asiantuntija puhua vahvaa murretta? Pitääkö työminä erottaa siitä ihmisestä, joka hän oikeasti on? Vähitellen Mira ymmärsi, että hän voi päättää sen itse: ”Minä kirjoitan itse ne säännöt.”

Samalla periaatteella hän johtaa. Mira kertoo työyhteisölleen omista mokistaan ja rakentaa sillä psykologista turvallisuutta. Hän haluaa myös purkaa pelastusalan sankarimyyttiä, jotta erilaiset ihmiset voisivat nähdä alan omanaan. Pienenä hänellä ei itsellään ollut roolimallia, ja nyt hän haluaa olla sellainen pienille tytöille.

Voisiko johtajan tärkein viesti työyhteisölle olla lopulta yksinkertainen: jos minä saan olla minä, sinäkin saat olla sinä?

Johtajana ihminen -podcastin vieraana on Timur Kärki, yksi Goforen perustajista ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Nuorena hänen suuntansa oli pitkään hukassa. Lääketieteellisen ovet eivät auenneet, ja välissä vierähti pari vuotta varastotöissä. Oma ala löytyi lopulta ohjelmistotekniikasta, vaikka opintojen alussa hän huomasikin, että muut kirivät koodareina edelle. Jo noilta vuosilta jäi oppi, joka on kantanut koko uran: kannattaa pelata omilla vahvuuksillaan.

Lopulta oma paikka löytyi opiskelukavereiden kanssa perustetusta IT-alan yrityksestä. Goforesta haaveiltiin 15 hengen konsulttitaloa. Timurin johdolla siitä kasvoi yksi suomalaisen IT-alan tunnetuimmista yhtiöistä. Vuonna 2017 se kasvoi 82 prosenttia, listautui pörssiin ja nousi Suomen parhaaksi työpaikaksi.

Yhteinen innostus vei kaikki mukanaan, mutta jälkikäteen Timur näkee myös kääntöpuolen: itse rakennettu, matala johtamismalli toi kaikki ongelmat ylimmän johdon pöydälle, ja johto oli koetuksella.

Omien vahvuuksien tunteminen tarkoittaa myös heikkouksien tunnustamista. ”Olen tosi huono joissakin asioissa”, Timur toteaa rehellisesti jaksossa. Kun johtamisen rakenteita piti uudistaa, hän arvioi, ettei ehkä ollut paras ihminen tehtävään.

Timur kertoo päätöksestään luopua toimitusjohtajan tehtävästä, kaipuusta takaisin ihmisten lähelle ja siitä, miksi irti päästäminen voi olla yksi johtajan tärkeimmistä päätöksistä.

Mitä menestys tarkoittaa ihmiselle, joka sanoo, ettei ole joutunut luopumaan mistään?

Onko tämä mitä opiskelen oikeastaan minua varten? Tätä kysyi itseltään nuori Gita kesken solistitutkintonsa Lontoossa. Tutkinto tuli rutistettua kasaan, mutta samalla kirkastui, että pianistiksi hänestä ei ole.

Oivallus ja uskollisuus itselle vai Gitan uusille urille. Johtajan ihminen -podcastin vieras Gita Kadambi on työskennellyt musiikin parissa eri rooleissa, siirtynyt Ylelle HR-tehtäviin ja palannut taiteen pariin. Nyt hän johtaa Suomen Kansallisoopperaa ja -balettia, instituutiota, josta lähes jokaisella suomalaisella on mielipide.

Gitan tarina alkaa kahden kulttuurin välistä. Intialaisen ja suomalaisen kulttuurin keskellä kasvaneena hän tunsi olevansa ulkopuolinen molemmissa, ja varhaisin kasvun paikka oli löytää vastaus kysymykseen, mihin oikein kuuluu. Mitä ulkopuolisuuden tunteesta voi oppia?

Gita on aina ollut sitä mieltä, että kaikkea mitkä kiinnostaa kannattaa kokeilla, ettei tarvitse jäädä jossittelemaan. Siksi hän vastasi lopulta myöntävästi myös silloin, kun nykyistä pääjohtajan pestiä tarjottiin.

Jaksossa puhutaan myös jokaisen johtajan rooliin kohdistuvista eri suunnista tulevista paineista. Mutta millaista on johtaa, kun vastavoimina vaikuttavat talous ja taide? Entä kuuluuko draama vain lavalle, vai purskahtelevatko tunteet taideorganisaatiossa tavallista enemmän?

Gita kertoo avoimesti myös johtajuuden hinnasta. Pitkien päivien edessä oma jaksaminen, perhe ja ystävät ovat joutuneet joustamaan. Silti, hän on järkähtämättä sitä mieltä, että on päässyt paljon pidemmälle kuin ikinä uskoi.

Nuorena johtajana Jarno Limnell yritti olla jotain, mitä hän ei ollut. Kova ja itsevarma ulkokuori peitti epävarmuutta, mutta kun väsymys ja paine kasvoivat, kulissi ei pysynyt pystyssä. Esiin tuli se aito Jarno – ja jälkikäteen katsottuna hyvä niin.

Jarno on tehnyt uran neljässä eri maailmassa: puolustusvoimissa, yliopistossa, liike-elämässä ja politiikassa. Jannen vieraana hän pysähtyy jakamaan elämästään monia hetkiä, jotka ovat jättäneet häneen vahvoja tunnejälkiä. Johtajuus ei ole kiiltokuvaa vaan aitoutta, kasvua ja epävarmuutta.

Jaksossa Jarno kertoo valtavasta yllättävästä menetyksestä. Rauhanturvatehtävässä hän menetti kadettiveljensä ja läheisen ystävänsä. Ajatus siitä, että osat olisivat voineet mennä toisin päin, kulkee Jarnon mukana yhä lähes päivittäin. Jaksossa hän kertoo, miten hän pääsi jaloilleen ja miten hän on oppinut elämään menetyksen kanssa: ”Minä sain luvan jatkaa elämää.”

Politiikassa Jarnon tärkein johdettava on hän itse. Kova kilpailu ja julkinen arvostelu menevät ihon alle, mutta niin paksua nahkaa hän ei toivo itselleen, että inhimillisyys katoaisi. Joka aamu hän muistuttaa itselleen arvoista, joiden mukaan haluaa elää. Yksi periaatteista on olla ystävällinen kaikille. Viisikymppisenä hän ei enää koe tarvetta esittää: jos hän ei kelpaa tällaisena, olkoon niin.

Harri Sieppi on kulkenut poikkeuksellisen matkan vaatimattomista oloista menestyneeksi yrittäjäksi ja

pörssiyhtiön toimitusjohtajaksi.

Ensimmäisiä uravalintoja oli päättää, mennäkö paremmin palkatun työn vai innostavalta vaikuttavan työilmapiirin

ja hyvän esihenkilön perässä. Harri valitsi jälkimmäisen, sillä hän uskoi sen auttavan häntä kasvamaan.

Ja kasvun paikkoja on tullut eteen. Epävarmuutta, mistä löytyy uskottavuus nuorelle johtajalle. Sinnikkyyttä

heittää noppaa niin kauan, kunnes onni osuu kohdalle. Rohkeutta kapinoida normeja vastaan.

Nuorena hän sai itsensä kiinni miettimästä, pitäisikö laittaa puku päälle vaikuttaakseen uskottavammalta

johtajalta häntä kokeneempien tiimiläisten tai asiakkaiden edessä. Sekin haaste on selätetty, ja nykyään Harri ei

välitä titteleistä. Hän on haastanut johtajarooliin liittyviä normeja myös pukeutumisessa ja viestinnässä, jopa niin

pitkälle, että kantoi kerran titteliä Sedimented Organizational Fat – muistutuksena siitä, että johtajan tärkein

tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi.

Millainen tyyppi uskaltaa perustaa yrityksen silloin, kun esikoinen on pian syntymäisillään? Miten paljon omaan

ideaan on uskottava? Miltä tuntuu pelata bisnespeliä omilla ja muiden rahoilla?

Jaksossa puhutaan reiluuden ja vaativuuden välisestä tasapainosta ja pohditaan, katoaako riittämättömyyden

tunne menestyksen myötä. Onko kukaan johtaja seilannut vain myötätuulissa?

Mitä tapahtuu johtajalle, joka ei johda itseään? Ilona Ylinampa on yksi suomalaisen teknologia- ja IT-alan näkyvimmistä johtajista, vakiokasvona sadan vaikuttajan listoilla, vuoden myyntijohtajana palkittu ja hallitusammattilainen.

Mutta tässä podcastissa ei puhuta tästä listasta vaan ihmisestä näiden saavutusten takana.

Ilona on sovittanut johtamistyön osaksi muuta elämään itselleen sopivalla tavalla. Hän ei pidä ylpeilyn aiheena sitä, miten vähän nukutaan tai miten kiire on. Elämänhallinta nimittäin on johtajalle tärkeä taito ja toimii myös esimerkkinä muille. Millaista esimerkkiä me johtajat näytämme muulle organisaatiolle ja niille, jotka haaveilevat johtajan työstä?

Ilonan ura on kulkenut finanssikriisin epävarmoista työnhakuvuosista kasvuyritysten vauhdikkaaseen maailmaan ja sieltä globaaliin korporaatioon. Matkalla hän on joutunut opettelemaan yhden johtajuuden vaikeimmista taidoista: päästämään irti. Kun yritys kasvaa niin nopeasti, ettei kaikkia enää tunne nimeltä, johtajan on uskottava ihmisiinsä.

Ilona puhuu myös siitä, miten johtaja tekee muutosta kestävästi: riittävän nopeasti, jotta tuloksia syntyy, mutta riittävän hitaasti, jotta organisaatio pysyy mukana. Entä miten pidetään kiinni inhimillisyydestä silloin, kun makrotalous, kvartaalit ja numeropaineet painavat päälle?

Voiko olla johtaja ilman alaisia?

Johtajana Ihminen -podcastin tämänkertainen vieras on Jaajo Linnonmaa. Mediapersoona, sarjayrittäjä ja visionääri, jonka ura on rakentunut tarttumalla asioihin ennen kuin on ollut valmis. Mutta mitä johtajuus oikeastaan on, jos sitä ei määritä titteli tai organisaatiokaavio?

Jaksossa Jaajo kertoo, miten lähes kahden vuosikymmenen aikana Suomen kuunnelluimman radio-ohjelman ytimessä syntyi tapa johtaa ilman virallista asemaa. Pitämällä energia korkealla, ottamalla vastuu vaikeista hetkistä ja rakentamalla ympäristö, jossa ihmiset uskaltavat olla omia itsejään.

Jaksossa puhutaan myös mm. siitä, miten talentit tunnistaa ennen kuin he ovat valmiita ja miksi hyvä idea tarvitsee rinnalleen myös ihmisiä, jotka osaavat rakentaa siitä liiketoimintaa. Jaajo myös kertoo näkemyksiään ja kokemuksiaan siitä, miksi parhaat ideat syntyvät usein siellä, missä kukaan ei odota sinun olevan. 

Janne ja Jaajo keskustelevat rehellisesti myös energiansaannista ihmissuhteiden kautta sekä menestyksen muuttuneesta merkityksestä.

Miksi pörssiyhtiöiden johtajiin liittyy edelleen jonkinlainen “keijupöly”?

Johtajana Ihminen -podcastin vieraana on Samu Konttinen – kansainvälisen teknologia- ja liiketoimintakentän johtaja, joka on nähnyt läheltä, miten helposti johtajuuteen liitetään myyttejä, rooleja ja odotuksia, joilla ei lopulta ole paljon tekemistä itse työn kanssa.

Jaksossa puretaan ajatusta siitä, miltä johtajuuden kuuluisi näyttää. Samu puhuu suoraan siitä, miten kokemus, intuitio ja epävarmuus kulkevat johtamisessa jatkuvasti rinnakkain – myös kaikkein korkeimmilla tasoilla.

Keskustelussa sukelletaan mm. siihen,mitä tapahtuu, jos intuitiolle ei anna tilaa ja miksi kokemus näkyy usein enemmän tunteena kuin datana. Janne ja Samu keskustelevat myös miten pörssiyhtiön johtamiseen liittyvä “keijupöly” hämärtää todellisuutta myös johtajien itsensä silmissä.

Samu avaa rehellisesti myös johtamisen yksinäisyyttä, vastuuta ja sitä, miten oma ajattelu on muuttunut vuosien aikana.

Mitä jää jäljelle, kun tittelit, status ja odotukset riisutaan pois?Ja kuinka paljon johtajuudessa on lopulta kyse uskalluksesta tehdä päätöksiä ilman täydellisiä vastauksia?

Mitä tapahtuu, kun kesken toimitusjohtajahaastattelun ymmärrät, ettet haluakaan tehtävää?

Tässä Johtajana Ihminen -podcastin jaksossa vieraana on Marjaana Toiminen. Liiketoimintajohtaja, muutoskonsultti ja tietokirjailija, joka on rakentanut työuransa rohkeiden valintojen ja uteliaisuuden varaan.

Marjaanan tarina haastaa perinteisen ajatuksen urasta suoraviivaisena nousuna. Hän kuvaa hetkeä, jossa pitkään kytenyt oivallus konkretisoituu yllättäen, ja pakottaa pysähtymään kysymään: mitä minä oikeasti haluan? 

Jaksossa puidaan mm. sitä mitä tapahtuu, kun ymmärrät, ettei titteli määritä arvoasi ja uskallat luopua roolista, jota muut odottavat. Janne ja Marjaana käsittelevät myös yrityskulttuurin rakentamista tyhjästä.

Marjaana puhuu rehellisesti myös omista virheistään johtajana. Ja siitä, miten niiden kautta syntyi halu rakentaa parempaa työyhteisöä.

Mitä jos ura ei olekaan tikapuut ylöspäin vaan maisema, jossa matkaa tehdään? Mitä omalle motivaatiolle tapahtuu, kun ymmärrät, että sinulla on aito oikeus valita?

Johtajana ihminen palaa uuden tuotantokauden parissa. Kauden ensimmäisessä jaksossa vieraana on Mikko Kärkkäinen. Mitä johtajuudesta oppii paineessa? Mikko on startup- ja scale-up -ammattilainen, entinen Ouran talousjohtaja ja johtaja, jonka ura on kulkenut huippuravintolan keittiöstä kansainvälisen kasvuyhtiön johtoryhmään.

Mikon tarina alkaa ympäristöstä, jossa johtaminen perustui pelkoon. Kokemus jätti jäljen, ja määritti pitkälle sen, millaiseksi johtajaksi hän ei halua tulla.

Jaksossa sukelletaan muun muassa siihen, mitä tapahtuu, kun rekrytointiin otetaan tietoisesti mukaan intuitio, ja miten Mikko kokee johtajan tärkeimmäksi tehtäväksi psykologisen turvallisuuden rakentamisen.

Mikko avaa rehellisesti myös epävarmuutta, päätöksenteon paineita ja sitä, miksi omien virheiden näkyväksi tekeminen voi olla yksi johtajan tärkeimmistä teoista.

Mitä johtajuudesta jää jäljelle, kun tittelit riisutaan? Ja mitä menestys oikeastaan tarkoittaa, kun sitä katsoo ihmisen, ei roolin kautta?