Viime kesä oli poikkeuksellisen huono mitä tulee hunajasatoon. Tarhaajat odottavat tietysti kovasti parempaa tulosta tälle kaudelle, mutta ennustuksia ei kannata kuulemma lähteä tässä vaiheessa tekemään. Touhu on aina sään armoilla ja kevään ilmat ovat tunnetusti olleet perin kummallisia: Yhdessä hetkessä on tullut lunta ja toisessa paistanut aurinko, puhumattakaan kylmistä ilmoista ylipäätään. ”Voi vain toivoa parasta”, tuumaavat mehiläistarhaajat Janne Leimi ja Hannu Torkkel, kun he valmistautuvat kesän kiireisiin Kirkkonummen Evitskogissa. Reetta Arvila on menossa mukana tarkastamassa mehiläisten sikiöintitilannetta.

”Tämä kävi vähän vahingossa”, selittävät Nette ja Juha Talsi elämäntapaansa Tammisaaressa, antiikkiliike J.Talsin pihassa. He muuttivat kolmisentoista vuotta sitten Tammisaareen ja ostivat kiinteistön, jossa oli ylimääräistä tilaa. He alkoivat kerätä hetken mielijohteesta ja yhteisestä kiinnostuksesta vanhaa tavaraa varastoon ja niinpä pidettiin aika pian myös ensimmäinen huutokauppa. Pian ihmiset tulivat katselemaan antiikkia ja muuta tavaraa huutokauppojen ulkopuolellakin ja näin Nette alkoi pitämään isänsä Zannen avustuksella myymälää auki säännöllisesti. Reetta Arvila on aarteenetsintäreissulla, vanhan tavaran kaupoilla Tammisaaressa.

Hämeenlinnan Rengossa odotellaan pellon laidalla tuulen heikentymistä. Kun kuumailmapallolla lennetään, liian kovan puhurin kanssa ei ole leikkimistä. Ennen auringonlaskua ehtisi taivaltaa kuumailmapallolla vielä hyvinkin parinkymmenen kilometrin matkan. Reetta Arvila mittailee katseellaan puiden latvoja tuulen merkeistä ja Vesa Ruohtula päästää taivaalle heliumipallon, joka kertoo lisää olosuhteista.

”Meidän jätskiin ei jäähdytysvaiheessa sekoiteta ilmaa mukaan ja siksi se on niin painavaa”, esittelee ylikiiminkiläinen Sanna Kokkoniemi ylpeänä omaa Sortolan jäätelöään. Maitotilan yhteydessä syntyy lähijäätelöä jo seitsemän vuoden kokemuksella. Kokkoniemen pariskunta tuumasi aikoinaan yhdessä, että Sannalle täytyy keksiä jokin oma homma maatilalle, navettaa kun hän ei ole kokenut omaksi paikakseen. Vastaus löytyi jätskistä ja vetoapua puolestaan Hollannista. Reetta Arvila starttaa suomalaisten suosikkisesongin eli kesän jäätelökauden Ylikimingin Joloksella, Sortolan tilalla.

Vaikka Ukka ja Pirjo Santala asuvat monella mittapuulla mitattuna kaukana ihmisvilinästä ja melskeestä, ei heillä tule Sallan Naruskassa juuri koskaan hiljaista tai yksinäistä, sillä he pyörittävät entisen kyläkoulun tiloissa retkeilymajaa. Ukka on eläköitynyt entinen poliisi ja Pirjo työskentelee edelleen myös tekstiilityönopettajana Sallan kansalaisopistossa. 80-luvun alussa Helsingistä Sallaan muuttaneen pariskunnan liikenevä aika menee hiljaisuutta ja rauhaa etsivien matkailijoiden kanssa touhutessa. Retkeilymajayritys on heille elämäntapa. Reetta Arvila on tällä kertaa Naruskassa tutustumassa matkailyrittäjien arkeen.

Lammastiloilla on pitänyt kiirettä viime viikkoina. Syksyllä astutetut uuhet ovat karitsoineet ja tilojen väen on täytynyt olla koko ajan tarkkana mikä uuhista on saattamassa pikkuisia maailmaan seuraavaksi. SikkaTalun luomulammastilalla Rymättylässä Katja ja Alar Sikka kasvattavat ahvenmaanlammasta ja lypsyrotuista itäfriisiläistä maitolammasta. Reetta Arvila pääsee heidän vieraanaan onnekseen todistamaan syntymän ihmettä. Touhussa on myös vähän jännitystä matkassa, kun eteen osuu pieni yllätys. Tai pieni ja pieni… Parempi lähteä ottamaan selvää tilanteesta Rymättylään.

”Vaikka valta on vaihtunut, niin edelleen minä joka päivä kierrän tässä tiskiä”, hymyilee Taivalkoskella Suomen vanhimman kaupan vanha isäntä Ari Jalava. Vienankarjalainen laukkukauppias perusti puodin 1883 ja sittemmin tavara on vaihtanut omistajaa, nyt jo viidennessä polvessa. Viimeisin kapulanvaihto tapahtui vuosi sitten ja kolmikymppiset Mikko ja Laura Jalava asuvat nyt vuorostaan kaupan pihapiirissä. Reetta Arvila teki visiitin nykyään muun muassa perinnetavaraa, suomalaisia vaatteita sekä kalastus- ja metsästystarvikkeita myyvään Jalavaan. Ohjelma on uusinta maaliskuulta 2015.

Eelis Ollikainen on varustautunut asianmukaisesti reissuun: mukana on oma vasara ja tonget, kun Reetta Arvila saapuu autolla noutamaan miestä Hollolan palvelutalo Huililta. Tarkoitus on mennä pappaporukalla rakentamaan linnunpönttöjä Lahteen. Ja Reetta taasen päätyi kuskiksi ilmoittauduttuaan vapaaehtoistöihin automieheksi. Palvelun ideana on, että automies-kuljettajat vievät iäkkäitä hyvän mielen huviretkille vapaaehtoistoimintana. Tarkoituksena on houkutella mukaan erityisesti miehiä ja paljonpa tätä matalamman kynnyksen vapaaehtoistyötä on hankala keksiä, tuumaa idean isä Jari Peltola. Nyt matkaan!

Kun Sammalon eläinklinikalle astelee sisään, tervehtii tulijaa ensimmäisten joukossa vaaleanoranssi Jalmari-kissa erikoisella, ruosteisella kehräyksellä. Se on töissä ja sen hommiiin kuuluu muun muassa rauhoitella tyynellä olemuksellaan sekä eläin- että ihmisasiakkaita. Klinikan eläinlääkäri Jerina Wallius korostaa yhdessä hoitajiensa kanssa eläinten ehdoilla toimimista pakottamatta. Esimerkiksi pelkokoirat ovatkin tavallisia asiakkaita, joille annetaan aikaa tottua paikkaan ja ihmisiin. Reetta Arvila seuraa elämänmenoa eläinklinikalla Salon Kruusilassa.

Reilussa kymmenessä vuodessa noin parisataa grilliä on lopettanut toimintansa. Nakkikiskoja toki vielä löytyy noin satakunta, erinomaisen löytäminen on kuitenkin vielä oma hommansa. Alunperin Anelma Kiviranta perusti grillin Kalajoen Hiekkasärkille jo 90-luvun alussa. Mukana bisneksessä on myös Anelman poika Jarno Boxberg ja nykyisellään Kalajoen keskustassa on ympärivuotinen grilli ja särkillä toinen kesägrilli. Reetta Arvila on suurena grillien ystävänä saapunut innoissaan Kalajoelle, Matkiss-Grillille. Perinteisesti yö on vilkasta aikaa nakkareilla.