Kaikki on hyvin. Heti kun selviän tästä krapulasta. Onneksi muuten niin tylsään krapulapäivään tuo tekemistä itsensä häpeäminen ja katumus.

Ensimmäinen harmaa hius, vaan minä tiedän kuinka ottaa vastaan moiset takaiskut, joten kaikki on hyvin. Kunhan minusta vaan ei tule Lehtisen kaltaista Lassea.

Olen kirjaston vessassa valittamassa, koska en tiedä, että milloin ihminen on tosissaan ja milloin ei. Lisäksi tavoitteeni saada nimeni historiankirjoihin tuntuu aika hankalalta. Eli normaali iltapäivä. Eli kait kaikki on hyvin.

Onneksi ihmiset rupesivat valittamaan yleisötapahtumien aiheuttamasta metelistä. Melkein jouduin jo kohtaamaan todellisuuden. Vaan ei, kaikki on hyvin.

Ajattelin, että kaikki on hyvin ja kolmas maailmansota vielä kulman takana, koska jaksan pillastua työpaikalle unohtuneesta puhelimesta ja Liemisen "musiikista". Mutta ollaanpa rehellisiä, kyllä tuo jälkimmäinen tulee minua ärsyttämään siellä bunkkerissakin.

Ääneen höpisemistä suoraan terapeuttini vastaanoton odotushuoneesta. Koska olen aina kaikkialla aivan liian aikaisin.

Amerikkalaistyyliset huijarit vievät hölmöjen rahat. Joten ainakin katumiseen kykenemättömien mielestä kaikki on hyvin.

Minun pitää opetella valehtelemaan paremmin. Sitten vältyn sellaisilta ikävyyksiltä kuin muiden ihmisten tapaaminen ja mökille meneminen. Ja sitten kaikki on hyvin.

Supersankaripesukarhuja! Kirjoja, jotka saavat minut tuntemaan oloni tyhmäksi! Pian lähenevä maailmanloppu! Kaikki on hyvin, kiitos kysymästä!

Onnistuin löytämään maailman naurettavimman ihmisen. Ja se, että se naurettavin ihminen en ollut minä, tekee minut iloiseksi. Olen aina luullut väärin, kaikki on hyvin.